› Keskustelut › Puukauppa › Metsälain uudistus: Jatkuva kasvatus

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 74)
1 2 3 … 6 7 8

  • Metsälain uudistus: Jatkuva kasvatus

    Lähetetty: 21.12.2014, 17:24

    Uusi metsälaki on ollut voimassa kohta vuoden, joka toi merkittäviä vaihtoehtoja metsien käsittelyyn, suurimpina ilmeisesti ikä- ja läpimittarajojen poistumisen ja jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuden.

    Onko valmiita mielipiteitä, jopa omia kokemuksia tai havaintoja lähialueilla tehdyistä uuden metsälain sallimista toimenpiteistä ?

    Tekijä
    metsä-masa
    Teema Puukauppa Puukauppa
  • raivuri 2.1.2015, 08:41

    Metsälaki sallii jatkuvan kasvatuksen, koska siihen haluttiin enemmän vapauksia. Se sallii tällä hetkellä lähes kaiken tekemisen metsässä, myös metsänsä pilaamisen. Sekin on toki reilua ja ymmärrettävää, koska saahan ihminen vapaasti pilata omaisuutensa.
    Keskustelemme jatkuvasta kasvatuksesta täällä, koska osa keskustelijoista ovat käyneet todellisissa metsissä ilman jk-laseja yhtä usein kun poliitikot.

    Jk:ta perustellaan ja markkinoidaan aktiivisesti varsinkin uusille metsänomistajille ja kaupunkilaismetsänomistajille luonnonmukaisuudella. Aivan sattumalta…

    Todellisuudessa metsä ei uudistu luonnollisesti kuusikon alle. Kuusikko on luonnonmukaisessa kierrossa rehevillä mailla luonnollisen sukkession viimeinen vaihe, jota seuraa jokin tuho, kuten metsäpalo myrskytuho tai jokin muu.

    Timppa 2.1.2015, 09:13

    Siitä tietenkin, kun kumpikin on alkanut kasvaa. Uudehkolle metsänomistajalle tiedoksi, että kuusentaimia syntyy runsaasti vain korpisoille. Ja niille yleensä liikaa. Normaaleilla kivennäismailla taimia syntyy tai sitten ei. Tyypillistä on kuitenkin se, että suuret alueet ovat vain pelkkää vesakkoa.

    Viljelykuusikot kasvatetaan tiheinä, mistä on monia hyötyjä. Kasvu on riippuvainen myös metsikön puumäärästä, siksi keskikasvu on selvästi suurempi kuin jk-metsissä. Puut kasvavat pituutta, eivät oksia. Puunlaatu on siis parempaa. Ja kuten tuolla edellä todettiin, että jk-metsien jo pienet taimet ovat usein lahovikaisia.

    Juurikääpä yksin jo sellainen tekijä, ettei järkevä metsänomistaja uudista kuusikkoaan luonnontaimilla. Paras kasvatustapa on laatutaimilla kohtuullisen harvassa kasvattaminen, jolloin kääpä ei ennätä vaikuttaa.

    kuusessa ollaan 2.1.2015, 09:42

    JK:n kohdalla puhutaan vain kuusikoista, miksi?

    Omat näköhavainnot luonnon aiheuttamista ”jatkuvan uudistuksen kohteista” tukevat enemmänkin männyn jatkuvaa uudistamista, tai siis jatkuvaa kasvatusta. Männiköissä sopivassa (riittävässä) harvuudessa kasvatettaessa ja vesakon perkauksilla saavat taimet valoa paremmin kuin kuusikoissa, eikä heinittyminen karummilla kohteilla ole ongelmana. Tämän havaitsee monilla puistometsäalueilla, yleensä mäntyä sinne syntyy ja kasvaa.
    Ja lehtipuumetsät ovat toinen kohde, kuten jees-haavikoissa voisi toimia.

    Mutta, jonkinlainen muokkausmenetelmä pitäisi menetelmän kuulua, muutoin on erittäin epävarma uudistus/kasvatustapa.

    jees h-valta 2.1.2015, 10:19

    Kuusessa ollaan oikeassa. Kyllä juuri näin ja vaikka omassa haavikkokuvassa (jonka lähinnä aitaa varten otattelin) näkyykin vain kolmemetriset h-haavat niiden alle on jo kerinnyt viisituhatta ilmaisantia luonnolta joista suurin osa lehtipuun ja männyntaimia.
    Muokatulla nimenomaan.

    Pähkäilijä 2.1.2015, 11:18

    Hybridihaavikkoa en nyt laskisi jatkuvan kasvatuksen metsäksi, ei kait siellä tehdä poimintahakkuita vaan ennemmin lyhytkiertokasvatukseksi jossa uusi taimisto ilmestyy avohakkuun jälkeen juuristosta liiankin runsaana ja sitä pitää alkaa perkaamaan.

    Tai jos luontaisen taimikon jättää pohjalle niin sittenhän kyseessä on ylispuuhakkuu.

    Harsintametsät on hivenen eri juttu 😉

    jees h-valta 2.1.2015, 11:25

    Hiukan sellainenkin on mielessä käynyt että ylispuuhakkuuna. Katsotaan nyt miten kokosuhteet kehittyvät.

    uudehko metsänomistaja 2.1.2015, 16:11

    Laki sallii nyt jatkuvan kasvatuksen. Olen pyrkinyt herättämään keskustelua jatkuvan kasvatuksen haitoista ja eduista. Valitettavasti syntynyt laaja keskustelu rönsyää sekaisin koko aihealueella.

    Olen kiinnostunut jatkuvasta kasvatuksesta vaikka en olekaan mitenkään riittävästi perehtynyt asiaan. Lukisin mielelläni kokemuksia ja tutkimustuloksia asiaan liittyen.
    Tietysti tulokset pitäisi jollakin tavoin olla verrattavissa tasaikäisen metsänhoitoon. Aihe on kuitenkin niin moniulotteinen, että jonkinlainen jaoittelu on paikallaan.

    Aiheesta voidaan puhua taloudesta, taimettumisesta, kasvamisnopeudesta, taimikon laadusta, puun laadusta, taimikon synnyttämisen hinnoista, kasvatuksen hinnoista, hakkuun hinnoista, kokonaistaloudellisuudesta,epäonnistumisen mahdollisuuksista jne. Tälläisen sekamelskan järkevä sisäistäminen on ainakin minulle ylivoimaisen vaikeaa.

    Esitän järjestelmällisempää mallia. Avataan oma keskustelu kullekin halutulle osa-alueelle. Kun puhutaan taimettumisesta, esitetään perustellen taimettumisen ehdot ja mahdollisuudet. Ei kerrota samassa viestissä esimerkiksi hakkuun hinnasta tai puun laadusta. Aloitetaan niitä varten omat keskustelu. Pyritään perustelemaan omiin kokemuksiin tai tutkimustuloksiin viitaten esitetyt asiat ja niiden vertailtavuus tasaikäiseen metsän tuotantoon.

    Jään odottamaan suhtautumista esitettyyn.

    Burl 2.1.2015, 16:36

    Nimimerkki Puun takaa kirjoitti, että ”Jatkuva kasvatus kun ei ole luonnonmukainen menetelmä”. Tämä pitää paikkansa.

    Satakunta vuotta sitten, kun metsänhoidon kysymyksiä alettiin täällä miettiä, puhuttiin ”apuharvennuksesta”. Eli kasvussa
    jälkeen jääneitä puita hakattiin kajoamatta juuri elinvoimaisiin puihin, mikä vastaa lievää alaharvennusta. Tämä saattoi
    olla luonnonmukaista metsänhoitoa, mutta ei välttämättä omistajan tai kansantalouden intressien mukaista.

    Metsä poikkeaa esimerkiksi pellosta tai vauvasta siinä, että se ei yleensä kaipaa hoitoa tullakseen toimeen. Pelto muuttuu Suomen olosuhteissa metsäksi, jos sitä ei kynnetä tai niitetä säännöllisesti.

    Metsänhoidon käsite olisikin ymmärrettävä niin, että se on puuston kehityksen ohjailua omistajan tarpeiden näkökulmasta, mikä ei välttämättä ole linjassa metsän luontaisen kehityksen kanssa. Etukasvuisella männyllä on paalupaikka päästä jatkamaan sukuaan, mutta tämä ei vastaa talonrakentajan tai puusepän ja tätä myötä metsänomistajan etuja. Näillä perusteilla tuo mänty on viisasta kaataa taimikonhoitovaiheessa tai viimeistään ensiharvennuksessa nurin.

    Metsänhoito käsitteenä olisikin ymmärrettävä ensisijaisesti ihmisten tarpeita palvelevana toimintana, missä puuston kehitystä ohjaillaan vastaamaan tarpeitamme. Jos tavoitteena on pitää mökkitontti alati puustoisena, välttää uudistamiskustannuksia tai hakata tasaisesti enimmäkseen tukkipuita, voi eri-ikäismetsätalous olla perusteltu vaihtoehto.

    Tässä korostuu metsänhoidollinen osaaminen: taito ohjata metsän luontaista kehitystä niin, että se vastaa toivottuja päämääriä. Vähempikin viisaus riittää alaharvennusten, avohakkuun ja viljelyn tekoon.

    Metsuri motokuski 2.1.2015, 17:01

    Ihan hyväs ajatus uudehkolla metsänomistajalla. Itse olen huomannut että se vain ei onnistu tällä palstalla. Muutaman komenntin jälkeen ollaan hirvissä tai myyrissä on aihe mikä tahansa. Viimeistään nämä muutamat henkilöt sen muuttavat siihen suuntaan.

    Olen sitä mieltä jk:lla on oma paikkansa meidän metsänhoidossa. Ne ovat erinomaisia vaihtoehtoja puisto tai kaupunkimetsien hoitoon sekä mäntykankaiten uudistamiseen. Minusta jk – kasvatuksen ongelma on taimettumisen epätasainen synty tai se ei synny ollenkaan. Koivikoissa tätä taimettumista tapahtuu mutta havupuu metsissä harvemmin. Pienaukotkin tarvitsevat vähintään maanpinnan rikkomisen että taimelle löytyy tarvittava kasvupohja. Pelkkä kuntta on erinomainen pohja taimettumisen estämiselle.

    Se miksi jk-metsät otettiin mukaan uuteen metsälakiin on varmaan valinnan vapauden lisääminen ja osa metsänomistajista eivät hyväksy aukkohakkuutta millään. Ymmärrän heitäkin ja jk-kasvatus on ok menetelmä heille vaikka taloudelisesti se ei niin kannattava olekkaan. Tästä on minulla niin paljon esimerkkejä puunhinnoista että epäselvyyttä ei ole.

    Itse ole huomannut että jk-metsä voi vielä yhden kierron tehdä mutta jossain vaiheessa täydellinen uudistaminen on tehtävä kuitenkin.

    Timppa 2.1.2015, 17:26

    Näinhän se on, että jotkut alueet taimettuvat hyvin. Siis kuusikkokorvet ja mäntykankaat. Muualla tulos on vähintäänkin sattumanvarainen. Tämän ennustaminen määrätyn leimikon osalta on sitten kyllä aika mahdotonta. Kiusallista on sekin, että parhaiten kasvavat paikat taimettuvat yleensä huonoimmin.

    Ennustamisen vaikeusastetta lisäävät vielä ulkoiset tekijät. Hirvet pitävät varjossa kasvavista mäntytaimista. Kuten tuolla edelläkin totesin, niin tyvilaho tarttuu helpoiten juuri luonnontaimiin.

    Burlille sanoisin, että ainakin meillä päämääränä on kasvattaa metsiä niin, että niitä voivat seuraavatkin sukupolvet kannattavasti hakata, jopa enemmän kuin me. Tämä on ”meidän toivottu päämäärä”. Siihenkin tarvitaan sekä metsänhoidollista osaamista, että paljon työtä.

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 74)
1 2 3 … 6 7 8