Mielenkiintoinen tuo uudehkon metsänomistajan ajatus, että jatkuvat hakkuut tarvitsivat hakkuujärjestyksen uudelleen ajattelua. Tällaiset avaukset ovat aina tervetulleita, että ajatellaan uudelleen jokin vakiintunut käytäntö.

Kokemuksen karttuessa varmaan jatkuvan kasvatuksen hakkuutaksoitus tarkentuu. Saamissani puukauppatarjouksissa (6 kpl) kuusikon yläharvennuksen kantohinta oli tänä syksynä 0-8 euroa motilta vähemmän kuin avohakkuun kantohinta.

Arvelisin että pitkässä juoksussa keskimääräisissä korjuukuluissa ei pitäisi olla kovin suurta eroa, koska jatkuvassa kasvatuksessa poistetaan keskimääräisen järeitä puita ja jaksollisessa taas ensin pieniä, sitten keskimääräisiä ja lopulta suuria puita. Harvennusten osuus poistumasta on jälkimmäisessäkin melko suuri.

Oliko hinta siis jatkuvankasvatuksen hakkuulle vai puhtaalle jaksollisen kasvatuksen yläharvennukselle?

Mistä määritellään mitkä puut poistetaan jatkuvassakasvatuksessa, ilmeisesti tavoitteena on jatkuva laatu/yläharvennus ja suhteellisen hyvä tukkituotanto. Mutta onko tuo hakkuuajankohta sitten enempi arvottu kun suuri osa puista on saavuttanut tietyn järeyden, vai painottuuko enempi se että välipuut pääsevät riittävän ajoissa järeytymään. Onko tuossa siten istuttava motonkyydissä ja sanottava mitkä puut poisetaan vai leimatteko vaikka maalilla nuo poistettavat puut?

Koska esitykseni hakkuujärjestyksen muuttamisesta aiheutti nopean ja runsaan palautteen, haluan hieman täsmentää ajatusta.

Mykyiset motot on kehitetty siten, että kone ajaa kaadettavan rungon lähelle ja se on riittävän vahva käsittelemään koko runkoa oksineen. Mikäli voitaisiin siirtyä menetelmään, jossa runko ensin karsittaisiin ja sitten pätkittäisiin latvasta alkaen, tulisi motolla olla nykyistä enemmän ulottuvuutta mutta moton voima raskaan taakan käsittelyyn voisi olla huomattavasti vaatimattomampi. Koko runko/ yksi tukki. Tälläinen jatkuvaan kasvatukseen kehitetty moto ei välttämättä olisi nykyistä kalliimpi, saattaisi olla jopa halvempi ja kevyempi.

On selvää, että nykyiset koneet on kehitetty nykyistä menetelmää varten menetelmästä saatujen kokemusten perusteella. Se, että jopa meikeläinen kykenee hahmottelemaan niissä puutteita jatkuvan kasvatuksen metsätöihin kertoo, etteivät nykymuotoiset koneet ole parhaita mahdollisia jatkuvaan kasvatuksen tarpeisiin

On myös totta, ettei uusia motoja tulla suunnittelemaan eikä valmistamaan, jos kaikki osallistujat tyytyvät nykyisiin menetelmiin. Saattaisi olla paikallaan, että joku yhteiskunnan rahoittama organisatio harkitsisi asiaa ja tarvittaessa rahoittaisi kokeet ja vieläpä uusimalliset kokeilumotot.

Jatkuvan kasvatuksen suurin ongelma ei ole puunkorjuussa vaan menetelmän luonnonvastaisuudessa.
Luonto ei poista vahvimpia yksilöita vaan heikoimpia.
Tämä pätee niin kasveihin kuin eläimiinkin.
Jos parhaat yksilöt aina poistettaisiin, niin laji lopulta tuhoutuisi.

Mulla yksi kuvio kanssa pohjois suomessa, missä noin 100 kpl nipin napin tukkikuusta, välikerros hieskoivua ja niistä vähän pienempänä kuusia joista just tulis kuitu pätkä. Ensiharvennuksessa otin vain hiestä ja muutaman tukin jotka sirkkelöitiin kenttäsirknelissä omaan läyttöön. Harvennuksesta on 8 vuotta ja påa vieläkin ehkä 16 vaikka kuuset näyttäisivät kasvavan. Täytyy kairata ja tarkistaa kasvut tuosta alimmasta kerroksesta. Kohta pitää poistaa loput hiekset kasvaisivat edes 100 litraisiksija ja ehkä nuo tukit, jolloin korjuuseen tullee ajokone. Ensiharvennuksen ajoin m-kelkalla. Kuvio vajaa 2ha mt kangas. Pohjoisessa tuo olemassa oleva puusto kannattaa huomioida, istuttaminen on kallis vaihtoehto.

Meinasi unohtua, tuohon ensiharvennukseen sai kemeratuen, en tiedämenikö pykälien mukaan mutta aika pientä se poistuma oli.