Vähän ennen joulua tein kuusikkoon yläharvennuksen isännän pyynnöstä. Suurimmat ja taas ihan pienimmät lattiaan loput jätettiin + männyt. Katsotaan mitenkä pystyssä pysyy kesän jälkeen. Minusta kyllä siinä isäntä menetti aika hyvän summan rahaa kun paras ja arvokkain puusto myytiin harvennustukin hinnalla. Menee taatusti aikaa kun seuraava sukupolvi on hakkuukypsää jos sattuu pystyssä pysymään.

Monessa tapauksessa tulee yläharvennukselle parempi tulos motti-laskelmalla, vaikka käyttää harvennuksella keskimääräistä harvennustukin hintaa. Ovat tutkineet että tulee 10% parempi tuotto kiertoajalle, kun tehdään toinen harvennus oikea-aikaisesti yläharvennuksena, luulisin että tutkimuksessakin on hinnoiteltu tukit harvennus / avo. Riskilisä tuossa on aina, 900 runkoakin voi kasvatella avohakkuuseen, eikä ole huono tulos siinäkään.

Tuleeko harvennuksella otettua tukkiosa yhtä tarkasti talteen? Vaikeampihan noita on apteerata ja ainakin talvisessa kuusikon harvennuksessa taitaa olla teoria taas hyvin kaukana käytäntöä. Ja totuus on kyllä se että järeämpi puu pysyy paremmin pystyssä. Meillä on kuitenkin metsänhoitosuosituksissa MT-kuusikoille ja männikköön kakkosharvennus yläharvennus, lienee Metlan juttuja.

Huono mennä suosittelemaan kenellekkään edes yläharvennusta, saati että ihan vihreää metsänomistajaa kannustaisi jatkuvaan kasvatukseen. Itse kun tekee moottorisahalla, niin jatkuvaa kasvatustakin voi harrastaa, mutta muuten vaatii tuurin lisäksi osaamista.

Arvometsään voi liittyä ja myös ostavat metsätiloja. Kaikki hakkuut ovat jatkuvaa kasvatus hakkuita.
Oli tilaisuus jossa Arvometsän edusta oli puhumassa. näistä asioista.

Esitin jatkuvan kasvatuksen leviämisen asteiksi sen, ettei uudella menetelmällä ole vielä löydetty parhaita menetelmiä alispuiden kasvun maksimoimiselle. Toiseksi esitin nykyisten avohakkuuseen tai pienten puiden harvennuksiin kehitetyn kaluston soveltumattomuuden jatkvan kasvatuksen toimiin.

On selvää, että aina jatkuvassa kasvatuksessa tapahtuva ”harvennus” on hitaampaa kuin aukkohakkuu. Sille ei mahda mitään.

En ole pätevä kertomaan niitä muutoksia, joilla jatkuvan kasvatuksen korjuu olisi mahdollisimman edullista. Kuitenkin joillakin osin saattaisi kaluston ja menettelytavan muutoksilla päästä nykyistä parempiin tuloksiin.

Aiemmin on puhuttu työjärjestyksestä mototyössä. Miksi pitää aina kaataa, karsia ja sitten pätkiä. Jatkuvassa kasvatuksessa tarvittaisiin kone, jolla olisi mahdollista ensin karsia, sitten kaataa ja viimeiksi katkoa. Jopa järjestystä jossa ensin karsitaan, sitten karkotaan ja viimeksi kaadetaan saattaisi tulla kysymykseen.

Näillä järjestyksillä vähennettäisiin oleellisesti jäljelle jäävälle puustolle syntyviä vaurioita. Ehkäpä tälläinen menetelmä myös nopeuttaisi harvennusten suorittamista. Kaataja voisi toimia nopeammin, koska pitkän puun siirtelytarve vähenisi, joten jäljelle jäävien puiden väistelytarve pienenisi.

Tarvittaisiin siis oikea kone tälläiseen toimintaan.

Mitä tulee siihen motokuskin väitteeseen, että hänet määrätään aina hakkaamaan omistajan halun mukaan, se saataa pitää paikkansa. Ostaja ilmaisee halunsa jo aiemmin kauppaneuvotteluissa. Kauppaa ei synny, mikäli myyjä haluaa jotain ”poikkeuksellista”. Mikäli puukaupassa olisi ”myyjän markkinat”, voisi myyjä esittää myös tavanomaisesta poikkeavia ehtopja. Uusi metsälakiha sallii tämän.

Amerikan malliin missä kiipeilijä karsii puun ja helikopteri vie sen laanille. Se mikä kannattaa alkaa hahmottua sitten vasta sitten kun itse perustaa vaikka motoyrityksen. Kyllä ne menetelmät kehittyisi jos todella jk:ssa olisi potentiaalia mutta kun ei ole.