Kannattaa muistaa, että tässä metsäkiistassa kysymys ei ollut kustannuksista tai kaluston paremmuudesta, ne asiat sivuutettiin. Vaan kysymys oli metsänomistajaan kohdistuvasta ”reformista”, niin kuin aloituksessakin todetaan. Vaadittiin metsänomistajat ja maatalouskalusto syrjäytettäväksi ja metsäkoneiden kehitys turvattavaksi. Kysymys oli myös etuuksien turvaamisesta.
Tuohon aikaan 70 luvulla puhuttiin jopa metsänomistajien omasta syystä. Mitäs tarjosivat kaiken maailman kämpyrät pylväät ja ladonpohjat myytäväksi ja piiloteltiin lanssin pohjille.
No jäihän metsänomistajille oma puukauppakanava hankintakauppa, joka on ominaisuuksiltaan toista maailmaa verrattuna pystykauppaan, joka sekin on metsäomistajien toimintaa rajoittava.
Tällä hetkellä eletään kuitenkin uutta maailmaa metsäpuolellakin ja ei voida hyväksyä metsänomistajien eristämistä loputtomiin. Kiistatta kysymys on niin isosta asiasta, että voidaan perustellusti puhua jopa kansallisesta suuronnettomuudesta.

sata:
Tänäpäivänä metsäkoneeksi mielletään yleensä koneet mitkä ovat massiivisiä, yhteispainoltaan kymmeniä tonneja.

Osittain tuosta ollaan jo jossain määrin annettu periksi.
N. v.-70 alkoi metsäkoneiden suhteen kehitys kulkea siihen suuntaan, että oikean insinööriopin mukaan laitettiin lisää rautaa, kun paikat eivät kestäneet. Ajokoneet olivat kuusipyöräisiä je renkaat korkeat ja kapeat. maavaraa isonnettiin niin, että koneet pystyivät liikkumaan kovia pohjia myöten. Vieläkin on metsissä sen aikaisia ajouria, jotka ajettiin lähes metrin syvyisiksi.

Nykyiset harvennusmotot ja ajokoneet ovat niiden rinnalla kuin leikkikaluja.

Kun parhaat ruoveteläiset metsäkoneet kulkevat painumatta maastossa, jossa jalkamies uppoaa puolisääreen, niin voidaan todeta, että kehitys on kehittynyt oikeaan suuntaan.

Urien havutus on kuitenkin tärkeää jo hakkuukoneellekin.

Kuitenkin kuormien koko olisi syytä saada järkevän suuruiseksi, että ajokerratkaan eivät rasittaisi uria.

Olen samaa mieltä ed. kirjoittajan kanssa. Nykyisin kun oikeat talvikelit usein puuttuu, ja harvennuksia on rästissäkin yhä enemmän,tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota hakkuujäljen laatuun ja pitkäaikaisiin vaikutuksiin.

Viitteitä sitä on osin jo olemassakin, esim.kun Suomeenkin on alettu tänä vuonna tuoda ruotsalaisia harvennuksille kehitettyjä ajokoneita. 9 tonnin kone joka kääntyy runko-ohjauksella
pienessä tilassa sopii harvennuksille paljon paremmin, kuin jokin 25 t. päätehakkuille tarkoitettu härpäke.

Niin, sen koneen kantavuus on 9 t ja kuormaimen ulottuvuus
9,3 m.
Kerropa j-hv miksi sillä ei voi ajaa puuta 20 m ajuraväleillä ?

Niinhän se on kun ”mitään ei taas tiedetä”.
Se pitää paikkansa.

9 tonnin kantavuus on harvennuksille sopiva ja tuollaisella 9,3 metrin puomilla yltää ottamaan puut normi ajouraväliltä.
Sampolla kun ovat hakanneet, niin käytössä on ollut haamu-ura ja sen avulla on saatu nopeutta ja tarkkuutta hakkuuseen.
Bonuksena siinä menetelmässä on, että hakkuutähteistä voi noin puolet jättää muualle kuin vain ajouralle, eli ”ravinteet” jakautuvat tasaisemmin palstalle.
Kun kone hakkaa vain itselleen kulku-uran, ei ajokoneelle, joka on leveämpi ja kuormattuna raskaampi, ei haamu-uraa parin vuoden kuluttua metsästä löydä.

Menetelmän nopeus perustuu siihen, että kone joutuu ottamaan vain viiden metrin vyöhykkeeltä puut ja toki puomin liike on nopeampi ja kuljettaja pystyy parempaan tarkkuuteen.

Meidän entinen oppilas pyörittää yritystä, jossa on kahdeksan koneketjua. Hakkuukoneista on nyt kolme Sampoa ja hän kertoi niiden tekevän samanlaista tiliä kuin isommatkin – menot vaan ovat paljon pienemmät.