Keskustelut Metsänomistus Metsäklusteri ei nouse, jos kokonaisuus ei ole hallinnassa!

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 113)
  • Metsäklusteri ei nouse, jos kokonaisuus ei ole hallinnassa!

    Menestystä metsistä
    Suomet metsät ovat olleet maamme talouselämässä ja vientikaupassa aina tervanpolton päivistä alkaen ja edelleen koko sotienjälkeisen ajan keskeisessä roolissa. Metalli- ja elektroniikkateollisuus ovat sen asemaa ajoittain horjuttaneet, mutta siitäkin huolimatta olemme jälleen palanneet metsäteollisuutemme suhteen uusien jopa ennen kokemattomien investointien aikaan ja kasvun odotusten äärelle.
    Metsätalous on siitä poikkeuksellinen tuotannon ala, että siinä tuotantokoneisto – metsät – ovat jo valmiina olemassa. Vuosikymmeniä jatkuneen metsänhoitoaatteen ja -valistuksen ansiosta metsämme kasvavat nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Puuraaka-aineesta ei ainakaan toistaiseksi ole kasvullisessa mielessä pulaa.
    Pohjois-Pohjanmaan metsäohjelma vuosille 2016–2020 on valmistunut. Sen valmistelun on myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus saanut tiedoksi. Koko biometsätalousklusterin kannalta katsottuna elämme käänteentekeviä ratkaisun vuosia.
    Puun käyttömahdollisuuksien kasvun myötä hakkuumääriä pyritään nostamaan suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden tasolle vuoteen 2020 mennessä. Päämäärä on kunnianhimoinen, mutta ehdottoman oikea.
    Tavoitteeseen pääsy edellyttää ensinnäkin sitä, että tieverkosto ja varastointipaikat saadaan vastaamaan niin nykyisen kuin tulevan puunkäytön tarpeita, kuljetuksellisten pullonkaulojen paikallistamista ja ratkaisuja niiden poistamiseksi ja terminaalitarpeiden kartoittamista sekä yleistä tienhoidon tason nostamista.
    Metsänomistajan kannalta ratkaisevaa on tavoite tukea yrittäjäpohjaista aktiivimetsänomistusta. Metsätilojen pirstoutumista pitäisi ehkäistä ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia edistää. Myös metsätilusjärjestelyt ovat toimenpidelistalla.

  • Visakallo Visakallo

    Jovain on nyt hyvä ja hieman selventää meille näitä aikaisempia väittämiään.
    Vai onko niin, että mitään selvennettävää ei ehkä olekaan?

    Jovain Jovain

    A. Jalkanen. Jospa kauppatavoista voitaisiin sopia markkinataloudessa vapaasti. Olisihan se metsänomistajan kannalta iso asia.
    Teollisuus on hallinnut puukauppaa pystykaupalla n. 90 prosentin ja hankintakauppaa n. 10 prosentin markkinaosuudella ja on voinut sanella monopoliasemassa puun hinnan ilman kilpailua, ja jota metsänomistajat (Mhy) ovat yrittäneet kompensoida valtakirja hankintapalvelu ym. vastatoimilla.
    Väitän tämän tarkoittavan poliittisena manööverinä juuri sitä, mitä esität ja jota edustamasi tahot tarkoittavat. Kysymys on metsänomistuksen pääomien ulosmittaamisesta ja siitä, mitä toteutetaan mm. tehostamalla metsänhoitoa ja maksamalla siitä pientä tukea ja vastaavasti heikentämällä puukauppaa. Eli mitataan ulos etuutta puukaupasta (instituutio instituutiossa) ja jota toteutetaan näillä epäkuranteilla puukauppajärjestelyillä, joilla myös metsänomistajat on tarkoitushakuisesti suljettu puukaupan ja korjuun ulkopuolelle.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Konkreettisia kehittämisehdotuksia kaipasin, Lauri Vaaralta tuli sellaisia 11.04.2016. Näitä voi soveltaa puukauppasopimuksissa, ken haluaa:

    ”7. Ostaja ja myyjä sopivat, kumpi osapuoli järjestää kuljetuksen. Ostajan järjestäessä kuljetuksen sovitaan rahtihinnasta.”

    ”9. Myyjällä on aina toimittamansa … erän osalta oikeus tarkkailla punnitustapahtumaa.”

    Väitän kumminkin, että lähi- ja kaukokuljetuksen järjestäminen ja mittauksen tarkkuus eivät ole suuresti metsänomistajan talouteen vaikuttava asia. Noita edellisiä enemmän voi vaikuttaa esimerkiksi epäedullinen katkonta. Talous kai tässä kiinnostaa eniten, eikä periaate?

    ”Kuiduttava metsäteollisuus on keskittynyttä ja kuitupuun hinta laskevalla uralla, vaikka sellusta saa hyvän hinnan.” Ville Kopra, Metsäuutiset 18.4.2016.

    ”Jatkuvilla kuitupuun halpuuttamiskampanjoilla biotalousyhteiskuntaa ei kuitenkaan rakenneta.” Marko Mäki-Hakola, Metsälehden Kolumni 19.4.2016.

    Tuossa on asia josta pitäisi puhua enemmän. Toinen tärkeä asia ovat uudet lisäarvoa tuovat biotaloustuotteet. Puun kaikenlaista käyttöä vaan enemmän, niin hyvä tulee. Julkisella metsäpolitiikalla on hyvin rajalliset resurssit, kyllä nämä asiat tulee ratkaista markkinatalouden pohjalta.

    Jovain Jovain

    Menneeseen ei ole paluuta, toivottavasti siitä voimme olla yhtä mieltä. Lauri Vaara on kertonut tulevasta. Taloudesta nämä jutut ovat, kuten laskutusmallista. Toivottavasti jossain aikataulussa nämä tilitysmallit alkavat olla menneisyyttä.

    Ammatti Raivooja Ammatti Raivooja

    Onko muuten Jovain hankkimassa omaa motoa sitten kun pystykauppa kielletään? Tiedätkö ketään joka kauppaisi motoja?

    Visakallo Visakallo

    En tiedä, minkä verran Jovain on itse tehnyt puukauppaa, mutta minua ei puunmyyjänä kovinkaan paljoa innosta puunkorjuun ja -kuljetuksen rahoittaminen ja siihen sisältyvät riskit.
    Puunostaja voi viivyttää maksujaan pitkäänkin, ja tämän takia puunmyyjä joutuu välirahoittajaksi.
    Kaikki taloudelliset riskit siirtyvät myyjän vastuulle.
    Miten olet Jovain ajatellut tämän ongelman ratkaista?

    Jovain Jovain

    Teen itsekin puukauppaa, mutta eihän siinä, pystykaupalla Puun takanen maksat palveluista ja se on siinä. Vältyt maksumiehen roolista, joka hankinnalla ja nykyisillä puun hinnoilla on väistämätön.Toisaalta myös pystykaupassa olet maksumiehen roolissa?
    Itse lähden puun hinnasta ja metsätalouden kannattavuudesta, olisiko sille mitään tehtävissä?
    Ei todellakaan ole kiinni puun kasvatuksesta tai metsänhoidosta, ne ovat huippuluokkaa. Ei myöskään logistiikasta tai infrasta, puu kulkee mallikkaasta. Tehtaatkin ovat kunnossa.
    Kysymys on kustannuksista ja yhteiskunnan tilanteesta metsätaloudessakin. Ei voida loputtomasti kuormittaa metsänomistajia ja puun hintaa. Asia on tiedostettu ja sitä on vuosi kymmeniä pyritty kehittämään, mutta muutosta ei ole saatu aikaiseksi, päin vastoin. Kustannusrakenne on mennyt päin vastaiseen suuntaan. Eikä sitä millään logistiikan tai menetelmien kehittämisellä saada oikaistua. On mentävä rakenteisiin.
    Metsänomistajilla ja yleensä alkutuottajilla on tähän paljonkin sanottavaa. Alkutuottajien reservi tulisi vapauttaa. Kysymys on samasta asiasta kuin yhteiskunnassakin, eräänlaisesta pöhötystaudista ja ”holhouksesta”, johon pyritään löytämään ratkaisua.

    Jovain Jovain

    Puuki ei kuitenkaan tarkoita metsänomistajien kilpailuttamista, sillä metsänomistajat on jätetty tämän kilpailun ulkopuolelle. On aivan eri asia kilpailuttaa konemiehiä (pystykaupan kytkykauppa) ja jättää metsänomistajat kilpailun ulkopuolelle.
    Kilpailutettu on, teollisuus kilpailuttaa ja tuotot menevät teollisuuden laariin, mutta kustannukset maksaa metsänomistaja puun hinnasta.
    Myös konemiehet hyötyvät tästä ja myös konemiehille maksetaan palveluista, mutta myös puuhuollon kustannukset ovat nousseet rajusti. Mennään jo nuorien metsien nollatoleranssilla ja jopa miinuksella, joita sitten vanhojen metsien paremmilla tuotoilla kompensoidaan.
    Tällainen epäkurantti kilpailutus liittyy myös yleiseen julkiseen ”kilpailutukseen” (instituutio instituutiossa), jossa julkisten sopimusten ja iltalypsyjen lisäksi etuutta kätketään ja ulosmitataan rakenteista.

    Lauri Vaara

    Puuki ei näytä huomaavan kantohintojen ja työn hintojen keskinäistä riippuvuutta. Kun työn hinta puunkorjuussa nousee, kantohinta alenee ja päinvastoin. Tässä tiivis selostus puunhinnan muodostumisesta.

    Puun hinnan lähtökohta ovat puutavaroiden tehdashinnat. Ne ovat puutavaroiden bruttohintoja, joista koostuu puun ostajan puukustannus puunjalostuksessa ja puun myyjän bruttotulo puukaupassa.

    Metsäyhtiön johto antaa metsäosastolle tehdashinnan enimmäismäärän. Pystykaupassa metsäosasto vähentää puunmyyjän bruttotulosta eli tehdashinnasta puunkuljetuksen ja korjuun kustannukset sekä osuuden ns. yleiskustannuksista. Yleiskustannukset sisältävät metsäosaston kaikki kustannukset toimihenkilöiden palkoista toimisto- ja matkakustannuksiin saakka sekä puuvarastojen kustannukset, ym.

    Yleiskustannuksiin sisältyvät myös korruption kustannukset, joita ovat esimerkiksi nimimerkki Ab Surd Oy:lle ja muille puunmyyjille ilmaiseksi tehdyn metsänviljelyn kustannukset http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206136-kootut-argumentit-avohakkuuviljelymetsataloutta-vastaan (viesti 8088).

    Kustannukset eivät ole kenenkään hallinnassa. Puunhankinnan kustannukset ovat korkeat, mutta sitä eivät tiedä metsäyhtiötkään, koska kilpailevia puuntoimittajia ei sallita. Korkeat kustannukset nostavat tehdashintaa ja alentavat puun kantohintaa.

    Kokonaisuus saadaan metsänomistajien hallintaan lopettamalla metsien vuokraus metsäyhtiöille pystykaupoilla. Metsiin tulisivat itsenäiset palveluyrittäjät, joiden tuella kaikki metsänomistajat voisivat tienvarsi- ja tehdaskaupoilla toimittaa puun ostajille oikean laatuista puuta oikeaan aikaan.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Voisiko mhy olla yksi tällainen puuta toimittava, itsenäinen palveluyrittäjä? Sen ei tarvitse maksimoida voittoja, kun se on metsänomistajien yhteenliittymä.

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 113)