Näin on Miisu mutta jos saisimme nuo alan ”pakertajat” jostain kautta mukaan jälleen. Tarkoitan nimenomaan mhy-suorittajia aina konttorilta maastoon. Heiltä saimme hienoja kommentteja paljon nykyistä enemmän vanhan palstan aikaan. Joskin se joskus vaati aika kovaa ”herkistelyä” mutta kuitenkin.
Ymmärrän täysin heidän kirjautumisvarovaisuutensa.
Liian lähellä metsäarkea saattaa tulla ”märästä rätistä” jos tunnistetaan. En halua latteuksia ja typeryyksiä kuten eräs vakionikki suoltaa (et tietenkään sinä) vaan reipashenkistä pikku vääntöä ja vedätystä. Siinä viihdytään me kaikki.

Hekota itelles vaan.
Kaikki ovat jostain aina toista mieltä.
Se kuuluu elämään. Sitten on NIITÄ jotka kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Ehkä jopa ulkoavaruudessa ja sieltä käsin yrittävät ohjata alamaisten mielipidettä omalleen suosiolliseksi.
Jos ei mene läpi alkaa jankutus joka jatkuu statosfääriin asti.
Minä kutsun sitä itserakkaudeksi, jopa voisi sanoa itsetyydytykseksi. Mutta koska tämän palstan sääntöjen muodostus suosii tuota tylsää jankutusta (tylsä palsta kun on) niin eipä muuta kuin jatkoa jälleen toiston-toistolle ja me vain ihailemme sivusta ylimielisen yli-ihmisellistä käyttäytymistäsi.
Siitä kuitenkin usko meillä alamaisilla on luja että vielä se päivä paistaa tylsäpäiseenkin keskustelupalstaan.

Palstan keskustelu on todellakin muuttunut Antonin yksinpuheluksi. Hän saa, ja voi jatkaa samalla iänikuisen tympivällä tyylillään, kun taas muiden kirjoitukset poistetaan. Mikä on Antonin suhde Metsälehteen? Eikö palstan keskustelijat olekaan tasapuolisessa asemassa?

Tämän palstan ovat täysin näivettäneet kempeleeseen päin kumartelijat. Itselle vannotaan täysin epäonnistuneita metodeita hyväksi, suoraan sanottuna jumalallisiksi. On aika uudistua entistä paremmilla jalostetuilla siemenillä ja kaataa kasvunsa lopettaneet pois.

Joka sanahan tuossa puuntakusen kirjoituksessa oli tuohon aikaan täyttä totta. Revahan ei kärsi tuoda itseään edes kesätapaamisiin, miksiköhän?