Keskustelut Metsänomistus Metsäkeskuskin on tehnyt työtä, jota varten se on perustettu

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 144)
  • Metsäkeskuskin on tehnyt työtä, jota varten se on perustettu

    ”Puustovauriot suurin pulma kasvatushakkuissa
    Julkaistu 26.5.2016

    Kasvatushakkuiden korjuujälki vaihtelee huomattavasti maakunnittain, Suomen metsäkeskuksen tuore selvitys osoittaa. Metsäkeskus tarkasti viime vuonna 304 kasvatushakkuuleimikkoa, yhteensä 1 017 hehtaaria.

    Yli puolella kohteista jälki oli hyvä, hieman alle puolet sai huomautuksen. Virheellisiä kohteita oli pari prosenttia. Luokittelu perustuu metsänhoidon suosituksiin, metsälakiin ja sertifiointiin.

    Eniten huomautettavaa – 40 prosentilla kohteista – oli puustovaurioista. Viidenneksellä huomautettiin maastovaurioista ja niin ikään viidenneksellä liian harvaksi harventamisesta.

    Isoja eroja maakuntien välillä

    Metsäkeskus julkaisi tarkastustiedot nyt ensi kertaa maakunnittain. Erot olivat huomattavia: Pohjois-Savossa huomautettavaa oli yli 90 prosentilla kohteita, Etelä-Savossa vain 10 prosentilla kohteista ja Keski-Pohjanmaalla ei lainkaan. Päijät-Hämeessä jopa puolet tarkastetuista kohteista oli luokiteltu virheellisiksi, muualla virheellisten kohteiden määrä oli vähäinen. Pohjois-Savon lisäksi runsaasti huomautettavaa löytyi Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Uudenmaan kohteilta.

    Metsäkeskus muistuttaa, että tarkastettujen kohteiden määrä vaihtelee maakunnittain ja tulokset ovat suuntaa-antavia.

    METSÄLEHTI”
    Miksi laatu on noin vaihteleva? Yksi osatekijä on varmasti alueella toimivan konekoulun taso. Vaikka kuljettaja hallitsee koneen tekniikan suvereenisesti, pitäisi hänen ymmärtää myös metsänkasvatuksen periaatteet.
    Ainakaan meilläpäin ei huonon jäljen tekijä tee kuin kaksi leimikkoa, samassa paikassa, sekä ensimmäisen, että viimeisen.

  • Jätkä

    Kuusikossa ne voivat tuhota koko puuston.
    Lammilla kävimme mahtavassa nuoressa kuusikossa, jossa oli juuri tehty ensiharvennus.
    Jokainen kanto oli ruskea. Tuomio oli silloin: Kaikki pois ja lehtipuulle.

    Visakallo

    Siis tehtiin juuri ensiharvennus, mutta mikä oli sitä ennen sairastuttanut kuuset?

    jees h-valta

    Jätkän mielikuvituksessa puut lahoaa muutamassa sekunnissa kun tulee leikkupinta. Mutta hupasta huolimati lopputulema kuitenkin hyvä eli lehtipuuta kiertoon.

    suorittava porras

    Tänään ilmestyneessä Metsälehdessä oli varsin seikkaperäinen ja asiallinen artikkeli korjuuvauriosta ja niiden syistä . Alueellisiin eroihin vaurioiden määrästä löytyi vihdoin tietoa . Vaurioita esiintyi merkittävästi enemmän niillä aluella , joilla hakkuuta valmistelevat toimenpiteet olivat jääneet vaatimattomiksi . Hyvänä vinkkinä kehotettiin aloittamaan valmistautuminen tuleviin hakkuisiin jo taimikkovaiheessa harventamalla taimet oikeaan tiheyteen riittävän varhain .

    ”Liian harvaksi hakattu ”- käsite vaatisi myös enemmän käsittelyä .
    Kyseiset sanat esiintyvät lähes aina keskusteltaessa
    korjuuvaurioista .
    Syyt siihen , miksi puuston tiheys hakkuun jälkeen on liian alhainen, löytyvät usein korjuun kohteena olevan metsän lähtötilanteesta .
    Esim. riukuuntuneessa metsässä ei yksinkertaisesti ole alunalkaenkaan suositusten mukaista määrää kasvatuskelpoista puuainesta . Ei liene mitään järkeä jättää täydennykseksi varmasti tuhoon tuomittuja ja vailla riittävää elävää latvusta kasvavia runkoja .
    Siis pelkkä puuta korjaavan tahon ahneus ei ole läheskään ainoa tekijä korjuun jälkeen liian harvalta näyttävään metsään . Korjuun yhteydessä puuston vikoja ei voi taikoa olemattomiin eikä toisaalta voida loihtia runkoihin lisää paksuutta tai kasvun edellytyksenä olevaa vihreää oksistoa .
    Kämmenen kokoinen alue vihreää puun latvassa ei riitä . Nämä rungot poistetaan , vaikka kuinka harvaksi menisi .

    Tämän ongelmatilanteen voi toki välttää huolehtimalla metsän alkukasvatuksesta paremmin . Harvahkolta näyttävä taimikko voi tuottaa aikanaan enemmän puuta ja parempaa puuta , kun liian tiheänä kasvanut . Riukuuntumisen torjunta onkin aloitettava jo taimikosta .

    jees h-valta

    Kasvun ihmettä eli vihreää syntyy sitä mukaa kun valoa ja tilaa kasvaa tulee. Se nk. kutistunut latvus on kovasti suhteellinen käsite ja aika pakollinen vaihe jos halutaan laaturunkoa tyven matkalta vähintään saavuttaa. Varsinkin juuri koivun osalta laatu tulee juuri siitä mitä varhemmin saadaan alaoksisto putoamaan pois kuivina riittävän hentoina tappeina. Mikään latvus ei ole mikään kämmenen kokoinen ja leviää nopeasti muutamassa vuodessa harvennuksen jälkeen. Se ei ole syy tehdä liian harvaa metsää.

    Korpituvan Taneli

    Luin myös tuon artikkelin. En vain saanut mielestäni kunnon selvyyttä valtaviin maakunnallisiin eroihin. Eli pysyn päätelmässäni että arviontilinja on mitä sattuu.

    Suorittava höpöttää aina ja kaikessa vastuuta metsänomistajalle, mutta en jaksa uskoa että Keski-Pohjanmaalla olisi täysin moitteettomat ennakkoraivaukset ja oikea aikaiset hakkuut, niin että vaurioprosentti on nolla. Samaan aikaan Pohjois-Savossa, jonka minä olen mieltänyt metsätalous maakunnaksi, olisi raivaustilanne sellainen että vaurioprosentti olisi 90.

    Liian paksua nieltäväksi.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Jätkä

    Tuo käsite: Liian harvaksi hakattu – on yleensä tukinnanvarainen juttu ja usein lausuttu ilman pätevää perustelua.
    Minua on usein moitittu liian voimakkaasta harventamisesta, mutta poikkeuksetta moitteet ovat perustuneet silmävaraiseen ja väärään arvioon.
    Nuoressa metsässä, on se sitten vaikka taimikkoa, ainoa luotettava menetelmä on mittaaminen. Koealat, joko runkolukuun tai pohjapinta-alaan perustuen ovat ainoa luotettava menetelmä asian varmistamiseksi.
    Kyllä MOTO- kuskikin mittaa runkolukuja ja välillä kokeilee relaskoopin käyttöä.
    Jos vain pelkästään hakkaa, niin melko pian ”silmä valehtelee”.
    Moottorisahan kanssa on aika helppo tankkaustuon yhteydessä kahvia hörppiessä katsella taaksepäin omaa työnjälkeä ”sillä silmällä” ja paikata hieman tarvittaessa jälkeä.
    Kuitenkaan ei koskaan saisi meenä liian harvaksi, koska silloin metsästä tulee vajaatuottoinen, eli kasvukyvystä osa menetetään muutamaksi vuodeksi. Metsä kyllä paikkaa lievän liikaharvennuksen, mutta menetys on jo tapahtunut.

    Visakallo

    Samaa mieltä olen Jätkän kanssa.
    Kyllähän liian harvaksi hakatut metsät ovat todellisuudessa harvinaisia, ja jos niitä on, siihen on yleensä joku syy.
    Moninkerron enemmän on liian vähän harvennettuja, ja sitä kautta omistajalleen taloudellista vahinkoa tuottavia metsiä.
    Voi jopa sanoa, että tietyissä tapauksissa huonosti hoidetun metsän ”liiallinen harventaminen” on omistajalleen parasta, mitä hänelle voi taloudellisessa mielessä tehdä.
    Jos sellaisella hakkuulla nopeutetaan ja mahdollistetaan päätehakkuussa edes sadan motin tukkisaanto hehtaarille, on lopputulos jo kohtuullinen.
    Liian tiheä ja pikään kasvatettu, päätehakkuussa hyvin vähän tukkia tuottava metsä ei minkään laskukaavan mukaan nouse omistajalleen kannattavaksi.

    Jase

    Syy suuriin maakunnallisiin eroihin löytyy metsälehden artikkelin fakta osiosta, tarkemmin sanottuna 304 tehtyä tarkastusta. Se tekee pari kymmentä tarkastusta maakuntaa kohti. Tilastollisesti pari sataa tarkastusta maakuntaa kohti antaisi jo kohtuullisen tarkkuuden, tuhat alkaisi olla hyvä.

    Tuo pari kymmentä antaa jokseenkin saman tarkkuuden kuin arpomalla numerot. Koko maan tilanteesta kolmesataa tarkastusta antaa riittävän hyvän kuvan, mutta nuo maakuntien erot eivät ole oikein edes suuntaa antavia vaikka artikkelissa niin sanottiin, ja se näkyy tuloksissa.

    Jätkä

    Niin! Se, että tarkastettuja kohteita on noin vähän, vesittää melko tehokkaasti koko jutun. Sen lisäksi kohteiden valinta saattaa olla aivan pielessä.
    Tarkastettavat leimikot pitää valita joko arpomalla, tai esim joka kymmenes leimikko – riippuen leimikoiden määrästä.
    Jos tarkastus tulisi vaikkapa 5 prosenttiin työmaista, olisi tulos aika luotettava, kunhan ne tulisivat satunnaisessa järjestyksessä.
    Silloin voidaan puhua otannasta.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 144)