Olipa mukava lukea alueellisia Metsäkeskuksen tekemiä harvennuksen laadun tuloksia. Olen päässyt seuraamaan arvioinnin toteutusta maastossa pari vuotta sitten.

Työ edistyi valmiin ohjelman mukaan hyvin systemaattisesti, oli jopa koealat merkattu kartalle valmiiksi, eli mittaaja eteni ohjelman mukaan vaiheittain.

Oikeita asioita oli palstalaisetkin tuonut esille. Nuoren metsän harvennus on yhteistyötä, hyvin helposti syytetään kuljettajaa / yrittäjää kun leimikolla on tullut huomautettavaa hakkuun jäljessä.

Hyvään työn jälkeen pääsemiseen kaikkien olisi tunnettava vastuunsa, isännästä alkaen ( ennakkoraivaus ).Työnantajalta ja motoisännältä tuleva ohjaus ja valvonta olisi hyvä keino neuvoa ja rohkaista nuoria kuljettajia tekemään työt oikeilla tekniikalla esim. pienialaisissa pehmeiköissä.

Nuorille on hyvin tärkeä antaa palautetta tehdystä työstä, myös hyvin onnistuneesta työmaasta, siitä syntyy työn ilo huomaamatomasti tekijälle.

Omana huomiona on tullut esille pari tärkeää kesäharvennukseen liittyvää seikkaa. Noremmat kuljettajat ei hahmota kunnolla kantavaa uran paikkaa ja havutuksen tärkeyttä mototyössä.

Korjaava toimempide oisi olla kuljettajan kävelylankki tulevilla urilla ja opettelemalla työtekniikka niin, että suurin osa havuista tulee jo luonnostaan parantamaan kantavuutta, ” ajokoneella ne painaumat vasta syntyy ”.

Kyllä ne motomiehet se havutuksen osaa. Sehän tulee jo luonnostaan puinnin yhteydessä. On tiettyjä metsäkonemerkkkejä joissa havutuksen tekeminen on hankalampaa kuin muilla. Sellaiset motot joissa puomi on hytissä kiinni niin usein puinti tapahtuu koneeseen päin. Mutta näilläkin merkeillä saadaan uritus havutettua kunhan vain halutaan. Millään koneella ei ole järkevää raahata runkoa kovin kaukaa ajouran varteen vaan äärimmäiset puut puidaan aina koneeseen päin. Syy on kolhujen vältääminen jos rukoja raahataan harvennetun kohdan läpi.

Jokainen motomies suunnittelee pääosin ajouran verkoston siten että ajourat tulevat laania kohti jos maasto antaa siihen mahdollisuuden. Mikään ei ole niin järjetöntä kuin täydellä kuormalla ajellaan pitkin harvennusta kohti laania.

Nuo urien suunnittelu maastoon kantaville kohdille ei ole niin helppoa kuin luulisi. Monesti on käynyt niin että kolme kertaa ura on kestänyt täydellä kuormalla ajaa, mutta sitten se on pettänyt. Tuskin kukaan motokuski suunnittelee uraston niin että ajokone uppoaa varmasti. Joskus valitettavasti sillä ajokonemiehellä ei ole vielä ollut sitä pelisilmää ja maastonlukutaitoa jotta painumilta olisi vältytty. Usein ne kokemattomat aloittavat siellä ajokoneella ja virheitä silloin sattuu.

Varmaan Etelä-Savossa rautaisten raivausammattilaisten tekemät ennakoraivaukset on syynä miksi juuri Etelä-Savossa on vähiten korjuuvaurioita.

Ehkä täällä niin tarkat tarkastajat. Tekevät työnsä oikein.

Harvennusten onnistumiselle on myös tärkeää leimikoiden ketjutus ja siihen liittyvä suunnittelu. Jos leimikot on firman pystykaupan leimikoita, siellä ketjuttavan henkilön tulisi olla aktiivinen ja korjuusta kiinnostunut, jotta leimikot olisi ketjussa kesällä korjuu kelpoisia.

Liian helposti motomiehet joutuu epäonnistumaan väärän leimikko valinnan johdosta ja siitä kunnia tulee tietysti ensin kuljettajalle ja motoisännälle.

Hyvällä suunnittelulla saadaan korjattua kesäkuun lopulta syyskuun aluun jopa talvikorjuuta pienimmillä painumilla, parhaimmillaan rämeille jää liikkumisesta vain rurkea varvusto urille.

Ongelmä näillä työmailla yleensä on erikoispuiden käyttäjien kesä tauko.

Jos leimikolla on myös päätehakkuukuvioita niistä on helppo puida kasoille hakkuutähteet ja siirtää ne vahvistamaan mahdollisia upottavia juontouran pätkiä. ” tunnissa rakentaa jo pitkän pätkän latvusmassa mattoa ”

Konemiehen ammattitaitoa on myös se, ettei aja sitä uraa rikki enenkuin on tuntuma sen kantavuudesta, kemiat on oltava samalla aaltopituudella molemmilla kuljettajilla, jotta hyvä loppu tukos saavutetaan.