Kävelin eilen läpi yhden Etelä-Savolaisen metsätilan, noin 15 hehtaaria. Se on kokonaisuudessaan hyvin rehevää 50 vuotiasta istutuskuusikkoa. Tila on rinteessä ja siihen osui laskujeni mukaan viisi kivikkoista noroa, saniaisviidakko oli jokaisen kohdalla. Rinne on sen verran jyrkkä, että vesi on näitä ”uomia” pitkin valunut varmaan jo jääkaudesta lähtien. Alue on myös maatalouskäytössä, metsä rajoittuu maatilan pihapiiriin ja laidunpeltoihin. Nuorikarja pääsee kuusikkoon varmaan tänäkin kesänä. Metsää on selvästi hoidettu suurella intohimolla ja talousmielessä. Metsä on saanut alkunsa avohakkuusta 50 vuotta sitten. Jos metsää nyt pitäisi ryhtyä käsittelemään Risuparran oppien mukaan niin se olisi parasta suojella kokonaan. Olisiko se sitten kestävää ja kohtuullista kun kyseinen talo on ollut paikallaan jo reilu 200 vuotta ja elanto on saatu maasta ja metsästä? Ja vaikka puustolla (100% kuusta) on ikää maksimissaan se 50 vuotta niin varmasti risuparta löytää äärimmäisen uhanalaisia  ikimetsälajeja kyseisistä  kivikkonoroista. Eikä olekin hämmästyttävää?

Noinhan se on täälläpäin kuin pete asian ilmaisi. Noroja riittää. Eikä kasvillisuus ei eroa pitkässä juoksussa on ympäristö jossain välissä avohakattu tai jätetty oman onnensa nojaan. Oli noron pohjaa kaivettu joskus tai ei. Vesi kyllä syö mieleisensä aikaa myöten.

Päätehakkuu ikäisessä kuusikossa se olisi rahallisesti 12500€/100m puroa. Ei se naurata jos on omat rahat kiinni.

Täällä palvotaan tuota 10-pykälää kuin jotakin epäjumalaa. Ihmettelen vaan että kuinkahan nuo kohteet ovat aikanaan valikoituneet?  Miksi jonkun noro, puron tai vastaavan pitää olla erityissuojelussa? Mitä ihmeellistä siinä on että vesi virtaa? Loppuuko Suomesta vesi vai onko taustalla joku muu syy? Lähteen ymmärrän, se on kriisiaikana tärkeä vesipiste, mutta muuten saattaa olla aika tarkistaa nuo kohteet.

Mielestäni norojen ja muiden kosteiden paikkojen kokonaan hakkaamatta jättäminen on yksi epäonnistuneimpia luonnonsuojeluhankkeita maassamme. En tarkoita, että ko. kohteet pitäisi parturoida paljaaksi, vaan sitä, että niistä poistettaisiin  sellainen puusto, joka ei tule pysymään pystyssä. Jäljelle jäisi nuorta lehti- ja havupuustoa ja taimikkoa. Näin voitaisiin pitää alueet kulkukelpoisina ja virkistysarvonsa säilyttävinä. Onhan ihminenkin osa luontoa, vaikka joskus toisin väitetään.