Tuo on hieman liian suoraan sanottu. Kyllä yhtiöillä, yrittäjillä kuin kaikilla toimijoilla on vastuu ja huoli työn laadusta. Kenenkään talous kestä sitä että kerran käynti asiakkaan metsässä on myös viimeinen.

Minustakin tuntuu,ettei Itä-Suomessa olisi 60:tä % vajaatuottoiseksi hakattuja ensiharvennuksia, luku on hurjan suuri, mutta käyrien alaraa ollaan lähentymässä, viimeiset vuodet kehitys on hieman hidastunut tarkemman seurannannan ja huolenilmausten johdosta.

Vuoden 2000 alusta n. 12-14 vuotta oli puunostajillakin toimintamallina, ettei toimihenkilön tarviisi tehdä jalkatyötä leimikolla, vaan tarvittava tieto saataisiin atk:n välityksellä koneille asti, jopa ilman leimikon tarkastustakin ja ensimmäinen leimikolle tulia olikin moto.

Moton kuljettaja yritti tehdä mitä tehtävissä oli, silloin alkoi syntyä vajaa tuotoisuuta jota ei puunostajankaan toimesta valvottu. Harvasta hakkuujäljestä syntyi totuttu tapa käsitellä kuviot käyrien alarajan tuntumaan.

Toinen merkittävä osasyy oli työnantajalla, puunostajalla, joka ei esittänyt toivomuksia koneiden malliin ja kokoluokkaan kun yrittäjät oli lisäämässa ja uusimass koneita, silloin tuli helposti niitä yleiskoneita, joka hakkaisi kaikki leimikkotyypit.

Koneen valmistajatkin alkoivat esitellä yleiskoneisiin lisää teliparia ja superkantavia teloja sen yleiskoneen työn monipuolistamiselsi, koneista tuli jähmeitä ja lisää leveyttä ajourille vaativia koneita, jotka on varsinkin pienille, epämääräisille kuviolle hieman kömpelöitä, ja sivuttaista liikkumatilaa vaativia.

Olisi mielenkiintoista tietää, oliko noissa hankinta hakkuina tehtyjä kuvioita.

Sen kerran, kun olen saanut konemiehen tällaiseen tuöhön, jälki on ollut erinomaista, eikä missään tapauksessa liian harvaa. Kohteliaan pyynnön olenkin aina  konemiehelle tehnyt jäävän puun määrästä.

Joten on uskottava, että iso osa näistä tarkastetuista kohteista olisi ollut maanomistajan vierailua vailla.

jos   pieleen menneestä  hakkuutyön jäljestä joutuu  aina joko  metsänomistaja  tai  yhdistys   tekemään valituksen yhtiölle ,niin ei oikein voi  puhua ,että  yhtiö  välittää  työnjäljestä  kovin paljoa.

Harvennuksen voimakkuus ei ole pelkkä mielipidekysymys. Koneenkuljettajat joutuvat tekemään joka leimikolla tarkistusmittauksia harvennuksen voimakkuudesta ja syöttämään tiedot tietokoneelle. ”Purkki” antaa välittömästi vastauksen ,onko työ toteutettu suositusten mukaan eri maapohjilla ja eri puulajien suhteen ja onko mitattu uraleveys kohdallaan. Toimenpide tallentuu leimikkoa koskevaan tietokantaan yhdessä kontrollimittauksen ja leimikolta otetun kuva-aineiston kanssa.

Olisi mielenkiintoista nähdä , miten kuljettajan tekemä omavalvontatulos suhtautuu metsäkeskuksen tekemiin tarkastuksiin. Siinä vertailussa olisi nähtävissä kuva-aineiston perusteella ,mikä leimikon tila on ollut ennen hakkuuta ja onko yleensä ollut mahdollista tehdä kelvollista jälkeä ko leimikolla.

Minulle vajaapuustoisius ei tullut yllätyksenä. Pidin asiaa esillä jo yli kymmenen vuotta sitten ,kun hoitamattomien nuorien metsien energiapuuhakkuun jälkeen näkymät olivat ankeita. Raippojen ja laihojen latvuksettomien riukujen keräilyn jälkeen elinkelpoisten puiden määrä vastasi päätehakkuutiheyttä. Tämä siis siihen aikaan ,kun neuvottiin ,että taimikonhoidon voi korvata energiapuuhakkuulla vähän myöhemmin. Odotellaan vähän ,että saadaan kohteelle muutaman vuoden päästä enemmän kemeraa….Nyt niitetään sen ”kylvöksen” satoa.

Ennakkoraivaus oli tuohon aikaan myös kemeravetoista. Käytännössä moto teki raivauksen ja isäntä kävi siistimässä jäljet ,että palsta täytti kemerarhdot. Näin siis ihan oikeasti neuvottiin. Mahdollinen huono korjuujälki langetettiin auliisti motokuskin ansioksi.  Nyt esille tuoduissa tarkastustuloksissa on vahvasti sama henki.