Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia….Onkohan näin? Epäilen kyllä, lakiahan muutettiin niin ettei mikään ole laitonta…..
kyllähän se tuo uutisointi on mennyt yli. Varsinaisesti eihän ole tapahtunut mitään hälyyttävää. Mittausten mukaan ei ole tapahtunut muuta kuin paljon on alueita joissa on puuta niin paljon jäljellä ettei uudistamisvelvoite täyty, oliko että keskimäärin ainespuun tuotanto vähentyy hakkuitten surauksena 20 %, ja toinen harvennushakkuu jää pois. Sehän nopeuttaa kiertoaikaakoska puut tulevat ylijäreiksi ellei niitä ajoissa hakata, hiilinieluhan siitä paranee ja -kasvaa kun uudishakataan. Metsänomistajan tappioihinhan voi todeta että kaikki on suhteellista, valitaan sopiva investointien ja tuottojen laskenta tapa niin ei näytä murheelliselta tilanne. Parhaassa tapauksessa kysessä olevat hakkuukohteet vesakoituvat ja jänikset hyötyy raivaussahamiesten ohella kun saavat ennakkoraivauskohteita, ehhkäpä ne voidaankin ennakkoraivat metsäkoneella kun on tilaa touhuta….
Niin, uuden kasvun tili on sitä kun saadaan omakasvatettu metsä ensiharvennukseen. Ja sen kun saa mieluummin alle kaksikymppisenä tai korkeintaan kaksvitoseen mennessä vois sanoa että jotain on onnistunut. Nuoren metsän raivaus tehdään siinä viistoistasena ja siitä saa vielä Kemeratkin. Sitä useimmiten voi samalla pitää enskan ennakkoraivauksena jota nyt ei näillä rehevyyksillä kuitenkaan voi välttää. Silloin metsä on nippa nappa alle kaksituhatta pystyssä ja konemiehellä on saumaa tehdä kunnon metsä kasvuun kakkosharvennusta vartoilemaan. Mikähän mehtäukolla tässä on niin vaikeaa käsittää? Suorittavan esimerkki minun metsistäni pitää siltä osin paikkansa että villinä rehottanut koivikko syntyy yleensä kun hirvet ovat syöneet männyn taimet eli uudistus paikoittain epäonnistui. Itsestä johtumattomista syistä. Koivikkoala on nyt aika hyvässä kasvuasennossa sekin ja oli aivan hyvä että se tehtiin pikkuisen ennenaikaisesti viereisen palstan harvennuksen yhteydessä. Ostajan halustakin vieläpä.
Eikö nykyiset harvennussuositukset tavoittele mahdollisimman suurta kuitupuun kertymään. Jos pyritään mahdollisimman suureen tukkisaantoon päätehakkuussa riittäisi 300 runko/ha, jos ne kasvatetaan kolmen kiinnon puiksi, kertymää on paljon enemmän kuin nykyisissä päätehakkuissa.
Mitä sanoo puuntuottajamme Visakallo ja Anton Chigurh kysymykseen millä tiheydellä tulee eniten tukkia? Männyllä täytyy huomioida oksalaatu optimitiheyden määrittelyssä: ei voida aloittaa runkoluvusta 300, eikä vetää siihen vielä enskassakaan muuten tulee kakkostukkiin isot oksat?
Mielestäni Puukin ohjelma on alussa liian harva ja lopussa liian tiheä. Vähintään yhden harvennuksen taktiikka olisi parempi. Esimerkiksi Erikssonin veljeksillä oli Ruotsissa rapiat tuhat puuta ja kuutiometriä kuusikossaan, mutta tukkiosuus taisi jäädä alhaiseksi.
Veikkaisin että Etelä-Suomessa jossain 600 – 800 kokonaistilavuudessa hehtaarilla, jossa kukin runko on yli yhden kuution, loppupuustossa oltaisiin jo lähellä maksimia, jossa tukkia tulisi jo 500 – 700 kuutiota hehtaarilta päätehakkuussa. Puiseva metsä!
Hurja tilanne on jos Metsäkeskuksen ensiharvennuksista saatu selvitys pitää paikkansa. Aivan ensiksi tulee mieleen viimeinen metsälaki uudistus, siitä alkaen on ollut mahdollista käsitellä harvennuksia alle Tapion hyvän metsänhoidon suositusten, ilman suuremaa hälyä.
Heikentyneeseen harvennus jälkeen on nähtävästi usempiakin syyllisiä, puunostaja, korjuunohjaajat, nykyinen metsälaki, korjuun toteuttajat ja jossakin määrin myös maanomistajat.
Puunjalostajat on olleet varsin vaitonaisia käytyyn keskusteluun, koska onhan se tuomut lisää raaka-aineta jalostukseen, varsin pienillä henkilö määrillä, kun korjuutakin on totuttu ohjaaman paljolti toimistotynä.
Nykyinen metsälaki taitaa. antaa varsin väljät toimintamahdollisuudet korjuulle. Metsälaki, vajaatuottoisuus pykälä taitaa astua voiman vasta kun ollaan hakattu 50 % alle runkoluku/ppa käyrän.
Viime vuosina korjuuvauriot onkin vähentyneet, ei kolhupuita, eikä epämuotoisia runkoja. Maanomistajissakin on myös niitä, jotka toivoo hakkuun tapahtuvan alle metsänhoito suositudten, syystä tai toisesta.
Korjaavana toimenpiteenä voisi ollakin täsmällisempi runkoluvun seuranta hakkuun aikaan ja puunostajalta siihen harvennus malli tiheydestä. Oma käsitus on, että nykyisin hakkaaja varmistaa, jopa liikaa ettei kuviolle jää toispuoleisia ja vähän heikompia kasvatettavia tunkoja, pientäkään pilkkapuuta ja, että uralla varmasti sopii liikkumaan, varsinkin uraverkoston risteyksissä.
metsä-masa voi olla oikeilla jäljillä: sitä saadaan mitä mitataan, eli jos korjuuvaurioita mitataan ja niistä tulee poikkeama, mutta ei jäävän puuston määrästä, vaurioiden välttely on tärkeämpää.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.