Annelilta hyvä kommentti siitä ,miten hoidettu ja hoitamaton metsä eroavat toisistaan. Jo 20 vuodessa ero tuotossa on puolet ja vain kasvaa jatkossa. Lekun linkittämän artikkelin kuvasssa on selkeä jo alunperin huonolle hoidolle jäänyt kohde. Koivuraippaa siellä ja täällä ja huonolastuisia mäntyjä seassa. Ei ole ollut yksinkertaisesti tarpeita ,mistä harventaa.

Näkymä on kirotun tuttu , mutta kukaan ei tunnusta omakseen. Tämä kävi ilmi , kun ”pilatun” kohteen omistajat eivät suostuneet kommentoimaan huonoa hakkuujälkeä. Kysymys leimkon tilasta ennen hakkuuta olisi ollut hankala rasti.

Kovasti kiinnostaisi saada mittaustuloksia myös asianmukaisesti kasvatetuista kohteista. Jos sieltä löytyy sanomista korjuun jälkeen, on syytä huoleen.

Metsälehti voisi olla aloitteellinen ja kerätä asiantuntevan porukan teollisuuden , yrittäjien ja metsänomistajien joukosta ,joka tekisi auditoinnin kaikkiin ”luokalle jääneisiin” kohteisiin. Kohteen kasvatushistoria tulisi selvittää ja laatia yhteinen raportti auditoinnin tuloksista. Sen tuloksena voidaan miettiä , mitä parannettavaa itse kullakin taholla on , jotta tilanne korjautuu.

Ennakkoraivatessa olen pannut merkille, että ojat on kaivettu, mätästys ja istutus on tehty, mutta sen jälkeen ehkä reikäperkaus, mutta sitten ei mitään. Raivaussahalla katkotaan 20 mottia hehtaarille alamittaista 10 metristä riukua ja silti jää yli 4000 runkoa ainespuuta hehtaarille, ei kestä katsella taaksepäin, kun eihän tuolla edes muutamaan kertaan katkotut puut aina paljon edes kallistu. Hoitamattomuus on ihan takuulla suurin syy siihen että työnjälki on mitä on.

Tomperi. Tiedän tasan tarkkaan, miten koealat pitää ottaa, kun kontrollia tehdään.

Olen ollut opettamassa erilaisia koealojen käyttökaavoja. Kyllä siellä mitataan myös ajourien vaikutus, mutta oikein hakatussa metsässä myös ajoura mukaanlukien pitää pohjapinta-ala ja runkoluku olla haarukassa.

Tärkeä tekijä on nimenomaa mittauskohdan määrittelyn sattumanvaraisuus, eli koealan tarkka sijainti voidaan määritellä etukäteen vaikka ennen kuviolle menemistä. Ensimmäisen mittaispisteen jälkeen on jatko jo määrätty, sen sijainti löytyy sitten mittanauhan perusteella. Miuttaustapa on lahjomaton, mittaaja voi sen väärentää, mutta se ei ole enää mittausta.

En epäile yhtään, etteikö hoitamattomuudella olisi vähintään merkittävä rooli. Se ei kuitenkaan ole selitys, kun lopputuloksen pitäisi kestää päivänvaloa. Metsäteollisuus tekee kaikkensa alentaakseen puun hintaa. Tällöin on lupa vaatia ostajalta sopimusehtojen noudattamista. Kun on ostettu ensiharvennusleimikko, se hakataan vaikka moottorisahalla ja hevosella, jotta tulos on hyväksyttävä. Ellei pysty normaalilla kalustolla vaatimustenmukaiseen lopputulokseen, ei pidä ostaa. Hyvin yksinkertaista.

Ostajan rooliksi on kirjata sopimukseen kriteerit jäävälle puustolle ja avustaa ostajaa riittävillä kannustimilla, ettei tästä poiketa.

Aihetta on tehdä selvitystä. on maan tavasta. On siellä myös hoidettuja täydellä valtapuustolla olevia metsiä, joista saadaan korjuussa vajaatuottoisia. Puut pinoon ja PPA/runkolukua täydennetään allejääneillä säipäleillä, joista ei koskaan tule mitään, korkeintaan kuitua/polttopuuta. Suuret sellufirmat noudattavat kuria paremmin ja suorastaan esimerkillisesti omissa metsissään.