Ei sitä ajouraa voi laskea kokonaan pois tuottavasta pinta-alasta. Reuna puut hyödyntävät sitä 1,5 metriä juuristollaan puoleltaan. Sitten kun mennään yli 4metriä levyisiin uriin ja helikopterikenttiin urien risteyksissä niin ne on tuotosta pois.

Jos ajoura on eh:ssa esim. 3 m pienkoneelle,niin ei ne reunapuut saa mitään kasvuetua.   4 -4,5 m uraleveydellä saavat jo mutta 2. harvennuksessa ei urien paikalla ole enää väliä seuraavaan korjuuseen jäävien puiden kasvun suhteen.   Voi tietysti olla niin ”huono tuuri”, että eh;n jälkeen reunapuut on vaurioituneet mutta silloin on ollut vikaa korjuutyylissä jossain kohtaa.

Yleensä reunapuiden kasvu kiihtyy myös reunojen liikaharvuuden vuoksi.

Laitoin jo runsas kymmenen vuotta sitten ihan havainnekuivaa siitä ,mitä tapahtuu ,kun uraa joudutaan levittämään. Silloin jouduin melkein tuoreeltaan korjaamaan ensiharvennetusta metsästä lumen katkomia puita. Puut oli tehty Profilla ja ajettu ”kasikympillä” .

Vaikka tein tuhotyömaan pienehköllä telavarusteisella 1070:llä , oli ura sillekin toivottoman ahdas. Olisi tarvittu reilu 30 senttiä leveämpi ura pelästään siihen ,että hakkuukone mahtui puiden väliin .Raaka peli ja rivi pois, että pystyin seikkailemaan tuhopuuryhmien seassa entistä uraverkostoa hyödyntäen. Näkymä oli aika villi. Uraleveys keskimäärin kuusi metriä ja levennys oli tehtävä jo pari vuotta enskan jälkeen. Puusto livahti lakirajalle tuhopuidenkorjuun seurauksena.

Tuolloin kävi kristallinkirkkaasti selväksi ,että ajourat on tehtävä alusta-alkaen riittävän leveiksi koko korjuukiertoa ajatellen . On myös huomioitava , että puusto kasvaa reilusti paksuutta enskan jälkeen ja puille on jätettävä myös riittävä kasvuvara.  Juurenniskat ovat vaarassa jo seuraavalla kierroksella ,jos kasvuvara puuttuu.

Olen samaa mieltä – ajoura heti ensimmäisellä harvennuksella riittävän leveäksi. Jos ajourista nipistämällä saisi säästettyä vaikka 40 puuta niin, paljonko nuo 40 puuta ehtivät tuottamaan n. 15 vuodessa ennen seuraavaa harvennusta? 2-3 m3?

Suurempi ongelma oman kokemuksen näyttää olevan holtiton uritus, joka johtaa isoihin risteysalueisiin ja liian pieniin ajouraväleihin. Voiko joku enemmän töissä kiinni oleva kertoa, miksi tuo uraväli huojuu ja tulee ”huonoja” mutkia ja risteyksiä ennakkoraivattuun palstaan?

Jos palsta hyvin raivattu ja tasainen maasto , on kyseessä osaamattomuus. Hakkuukonepuolella sukupolvenvaihdos käynnissä. Oppiminen kestää valitettavasti vuosia. Kokemattomalta risteykset saattavat alunperin jäädä liiasta yrittämisestä( jos se ajokone tuosta kuitenkin mahtuis?) johtuen ahtaaksi. Kun ajokone tuo kolhitun rungon laaniin ,onkin ko risteys jo laaja. Kahdeksanpyöräinen telavehje vaatii kääntyäkseen reilusti tilaa. Jos sitä ei ole ,sitä syntyy ,kun täydellä kuormalla pökkää puuhun.

Urien etäisyys toisistaan on helppo pitää tasaisena ,jos ennakkoraivaus on muutakin ,kun näkemäraivausta. Pimeään aikaan kahdessa vuorossa toimittaessa hyvä näkyvyys on äärimmäisen tärkeä asia urien sijoittelua ja uravälejä ajatellen. Edellisen uran varteen puidut puukasat ovat hyvä apu etäisyyttä arvioitaessa. Jos alue on peitteinen , tuota työkalua ei voi kunnolla käyttää ja lopputulos on sen mukainen. Vaihteleva maasto tuo lisää haasteita urien sijoitteluun.