Tuolla aiemmin näköjään kummasteltiin aikaista päätehakkuuajatustani. Tuon kyllä varmasti allekirjoittaa myös M-G:n ostajani. Onhan ne hiukan paksuoksaista laatua mutta pahimmat sieltä jo siivottiin e-puuharvennuksella ja kakkosharvennuksella juuri vuosi sitten. Nyt on parhaat yksilöt kasvussa. Myös lannoitusjäämästä saattaa olla vaikutusta sillä edellinen omistaja aikanaan hakkuutti aivan liian nopeasti metsän lannoituksen jälkeen. Mutta kokonaisuus on ollut hurja vaikka männyn alat nyt ei aivan hirveän isot ole. Istutin ne aikanaan ilman muokkaustakin vielä. Noin 1997-1999. Osa on luontaisia koska hirvet laidunsivat silloin raskaasti istutusmännyt. Leviämistä pyrin hillitsemään silloin taimikonhoidossa jättämällä koivuja runsaasti jokaisen männyn ympäri. Oikeastaan tein hirvillekkin sillä kiusaa. Ei päässyt mäntyyn niin helposti liki. Ja ne olivat etukasvuisia mäntyihin nähden. Syy myös e-puuhakkuun ajatukseen silloisen M-G:n ostajan kanssa.

Estikö etukasvuisten lehtipuiden jättö mäntyjen tuntumaan jeesillä hirvituhoja? Koska männyt kasvavat silloin hitaammin varjostuksesta ja juuriston kilpailun johdosta tätä ei suositella. Sen sijaan varhaishoidossa poistetaan lehtipuut pääosin tai vähintään reikäperaten mäntyjen ympäriltä. Lehtipuut nousevat nopeasti uudelleen ellei kantoja käsitellä torjunta-aineella. Reikäperkauksen jäljiltä taimikonhoitovaihe on sitten työläämpi.

Onneksi reikäperkaus on menetelmänä vahentunut eikä sitä kukaan taimikonhoidosta vähänkään ymmärtävä enää käytä. Jos käyttää, osoittaa tyhmyytensä. Niistä reikäperatuista taimikoista kehittyivät ajan myötä ne ”hyvät” energiapuuleimikot ,jotka päätyivät käsittelyn jälkeen suoraan päätehakkuutiheyteen .

Taas on nähtävillä uutinen ,jossa todetaan ,että neljännes taimikoista ,joihin on haettu tukea ,ei täytä vaatimuksia. Mikä onkaan tilanne niiden taimikoiden kohdalla ,joille ei tukea haeta. Ovatko jääneen kokonaan raivaamatta?

Uutisessa kävi vähänkin enemmän asioihin perehtyneelle selväksi ,miksi nuoreen metsään pyritään hakkuille liian varhain. Ylitiheyden aiheuttaman ennenaikaisen latvusten supistumisen ohella kemeraehdot houkuttelevat töihin sopimattoman aikaisin. Homma on kuitenkin melkoista kikkailua ,kun jäävä puusto ei saa olla liian järeää ja kertymän on oltava riittävä , jotta tukiehdot täyttyvät.

Korjuussa puolestaan on poistettavien puiden minimikeskijäreys rajoittavana tekijänä. Tässä käytetään pienipuisten kohteiden kohdalla porsaanreikänä keinoa ,jolla samaan korjuukuvioon ja muotoon liitetään osa kookkaampaa metsää keskijäreyden kohottamiseksi ja kertymän kasvattamiseksi . Muutamille onkin  tullut ikäviä yllätyksiä ,kun tarkastuksessa kemera on joko kokonaan tai osittain menetetty liian vähäisen kertymän tai liian järeän jäävän puuston takia. Samalla korjuun toteuttajakin on joutunut huonoon valoon ,kun pinta-alaltaan suuremman mutta puustoltaan pienemmän osion tiheys onkin jäänyt silmin nähden harvaksi. Tästä sitten ”kylän viisaat” ovat päätelleet ,että korjuun toteuttajien ammattitaito on huono ,yhtiöt ahneita  ja koneet liian isoja. Heikosti toteutetusta taimikonhoidoista kehittyy myöhemmin iso soppa , jossa syyt ja seuraukset ovat iloisesti sekaisin.

Tai tarkkaan ottaen raudus ollee arin, sitten mänty ja kuusi ”kestää” parhaiten.Kasvuvauhti tasoittuu, jos puulajit ovat itselleen sopimattomilla kasvupaikoilla.