Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia….Onkohan näin? Epäilen kyllä, lakiahan muutettiin niin ettei mikään ole laitonta…..
Turvemaita on erilaisia. Turvekankaaksi muuttuneet ohutturpeiset vanhat ojitusalueet lienevät kivennäismaahan verrattavia kasvupaikkoja. Paksuturpeisilla mailla kannattaisi suunnata kohti harvempana kasvattamista, ja jatkuvan kasvatuksen metsässähän tämä varmaan toteutuukin.
Huomautus kasvavista tuhoriskeistä (mm. lumi, tuuli, kaarnakuoriaiset) rankan harvennuksen jälkeen on aivan aiheellinen. Jos lähdetään siitä, että yli 3000 rungon männiköitä ei pitäisi reheviltäkään kasvupaikoilta energia- eikä ensiharvennukseen tulla, niin laadun, tuhoriskien ja korjuukelpoisuuden suhteen oltaisiin melko turvallisilla vesillä.
Jos myös lehtipuustot ja kuusikot perustetaan alun alkaen alhaisiin tiheyksiin, varsinkaan niistä ei ole huolta, kunhan taimikoissa ulkoilutetaan raivaussahaa kaksi kertaa ennen kaupallisia hakkuita. Jos sitten koivikko perustetaan kylvämällä hirviriskin vuoksi, sitten siinä pätee sama kuin kylvömännikössä: tiheys on saatava alas kun latvus on saatu ylös hirvien turpien ulottumattomiin!
Veikkasit vikaan suorittava. Meikäläinen ei ole odottanut eikä saanut metsästä lottovoittoja, mutta määrätietoisella suunnittelulla ja töiden oikealla ajoituksella sekä puukauppojen kilpailutuksella olen päässyt itseäni tyydyttävään taloudelliseen lopputulokseen.
Visa on ollut puunostajille metsäpinta-aloistaan johtuen kiinnostava asiakas. Asiat on saatu toimimaan sormia napsauttamalla. Tilanne on aivan toinen niiden metsänomistajien kohdalla , joilla ei ole tarjota suuria määriä puuta myyntiin ja joiden sirpaleisten metsäkuvioiden koko on pieni. Heidän on kerättävä useiden eri kasvatusvaiheiden puuita samaan nippuun saadakseen puut myydyksi. Näissä tapauksissa liian tiheässä kasvaneet energiapuskat ovat hyvin huono vaihtoehto. Jäävät nimittäin kaupallisen toiminnan ulkopuolelle pienialaisuutensa tai alhaisen kertymän vuoksi.
Miten sitten suu pannaan ,jos jo pahoin supistunut latvuskerros supistuu seuraavaa myyntikertaa odotellessa olemattomaksi. Minä tiedän miltä tilanne näyttää . Muutama valitettavasi ei ymmärrä asian vakavuutta.
Suositustiheydessä kasvava metsä antaa pelivaraa toimenpiteiden suhteen, mutta tiheiden palstojen ”parasta ennen” toimenpiteiden päivämäärä on äkkiä käsillä . Se hyvä puoli asiassa kuitenkin on, että kyseisiä kuvioita tarvitsee harventaa vain kerran Jessen malliin ,jos homma vähänkin pitkittyy.
Nyt kyllä pitää muistuttaa suorittavalle ja miksei muillekin, että ei se tee minusta mitään suurmetsänomistajaa, vaikka sellaisia saman tien varressa useampia onkin. Ei minulle ole asiat koskaan tapahtuneet vain sormia napsauttamalla, vaan ne ovat vaatineet huolellista suunnittelua, valmistelua, joustavuutta, yhteistyökykyä ja joskus jopa ihan oikeaa työtäkin. Olen aika markkinahenkinen, mutta sen olen todennut vain helpottavan asiointia eri yhteistyökumppaneiden kanssa, koska puhumme siinä suhteessa samaa kieltä. Metsänhoito on aina ollut minulle mielekkään tuntuista työtä, koska siinä näkee onnistumisensa ja myös virheensä, ja niistä voi parhaiten oppia.
Tunnustusta on Visalle toki annettava työstä, jota on viime vuosina tehnyt. Kahta tynnyrillistä bensaa ei jokainen saa poltettua vuodessa raivaussahaa käyttämällä . Rohkenen olla kuitenkin sitä mieltä ,että nämäkin keskustelut ovat antaneet pikkuisen buustia sahan kannattelemiseen . Rästejäkin on joskus ollut ja hirville pesäpaikkoja ,mutta nyt niitä on merkittävästi vähemmän.
Toinen huomio ,jonka olen tehnyt on ,että vielä vuosikymmen sitten ankarana raivauksen vastustajana tunnettu Jesse on pikkuhiljaa pääsemässä sisälle metsänhoidon saloihin . Ulkoiluttaa r-sahaa kuten kuuluu ja voi odotella vuosien saatossa jopa tuloksiakin ahkeruudestaan. Entisten hyvänä pitämiensä käytäntöjen varjopuolet hän onkin jo näiden vuosien aikana meille auliisti kertonut.
Suorittavan oletukset eivät nyt tunnu osuvan ollenkaan oikeaan. Onkohan tullut istuttua vähän liikaa savotoimassa samanhenkisten kanssa huoltoaseman viisasten pöydässä? Mitä ihmeellistä tuossa bensamäärässä mahtanee olla? Kyllähän moni polttaa sahassa vuodessa paljon suuremmat määrät. Kun jäin marraskuussa 2019 eläkkeelle, ei lumikaan sinä talvena haitannut täällä suunnalla juuri yhtään raivauksia. Maaliskuussa 2020 alkoikin sitten koronasulut, joten raivauksille riittikin aikaa niin paljon kun vain viitsi sahata. Palstan jutuilla ei ole ollut mitään vaikutusta meikäläisen raivauksiin. Taimikot on hoidettu samaan tapaan aina. Ainoa ero tuli siinä, että työelämässä ollessani minulla kävi nuorempaa polvea raivauksilla useampikin henkilö itseni lisäksi, mutta eläkkeellä olen hoitanut hommat yksin. Siitä on ilmeisesti tullut suorittavalle mielikuva meikäläisen ”raivausherännäisyydestä”. Jos omien metsien työpinta-aloja katsoo, niin n. 30% on ollut taimikonhoitoa ja 70% ennakkoraivauksia ja muita ”alakertojen putsauksia”. Muutama kymmenen hehtaaria on tullut raivattua myös vieraille.
Kyllähän sitä aika monena aamuna on tullut nähtyä autoon tai sahaan bensaa ottaessa huoltoaseman viisastenkehon istunnon. Monesti iltapäivällä raivuulta palatessa on kerhon istunto näkynyt pienillä henkilövaihdoksilla edelleen jatkuvan.
Ja se kerho on ainoa, Korkeimman oikeuden lisäksi, jonka päätöksiin ei ole valitusoikeutta. Ne päätökset edustavat ehdotonta totuutta. Saman olen huomannut kuin Visa.
En pidä tapanani istua siellä viisasten pöydässä , kun en koe itseäni tarpeeksi viisaaksi siihen porukkaan.
….mutta…Nyt on edustava kuva ”uutisissa ja blogeissa” oikeasta energiapuupalstasta . On mitä ottaa ja alue on raivattu!
Hakkuun jälkeen näkymä ei välttämättä ole ihan yhtä silmiä hivelevä varsinkaan lumisen talven tai muutaman tuulisemman viikon jälkeen. Liian liki toisiaan kasvaneiden ja kuusia varjostavien koivujen poistamisen jälkeen näkymä on karu. ( kuusia ei tarvitse poistaa ,kun koivut ovat hoitaneet sen puolen)Tuuli tuivertaa armotta juuriltaan toispuoleiset koivut ja heiveröiset kuuset ennen pitkää kumoon. Voi käydä niin ,että ei tarvitse harventaa enää toista kertaa ennen päätehakkuuta. Siinä vaiheessa hyväkään tänä päivänä energiapuusta saatava tili ei enää lämmitä. Lämpöä tuottaa pelko, saako päätehakkuusta edes uudistamiskulujen verran rahaa kasaan. Ollaankin jk-menetelmän porukan kanssa tasoissa.
Kuvan olosuhteet ovat hyvin tutut ajalta ,jolloin korjasin energiapuuta keräävällä kaatopäällä ja vain sillä erotuksella ,että siihen aikaan palstoja ei raivailtu. Kipinä menetelmän arvosteluun syntyi siitä , kun pitkään hoitamattomana kasvaneen metsän pystyyn jätetyt rungot alkoivat kaatuilla itsekseen vielä ollessani työmaalla pienen puhurin voimasta . Palstahan oli saannon kannalta ihanteellinen , mutta myöhempää kehitystä ajatellen jo pahasti pilalla.
Älähän nyt suorittava sentään liioittele ja aliarvioi toisia! Kyllä täällä Päijät-Hämeessä energiapuuasiat osataan ja niitä tehdään yli 20 vuoden kokemuksella. Mistähän se muuten mahtaa johtua, ettei täällä ole havaittu ensiharvennuksissa ongelmia kuten Keski-Suomessa tapahtui?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,871 - 1,880 (kaikkiaan 1,930)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.