Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia….Onkohan näin? Epäilen kyllä, lakiahan muutettiin niin ettei mikään ole laitonta…..
Asioita muissakin kuin vain omissa metsissä voi täällä Suomessa nähdä melko helposti. Meillä on kattava metsätieverkosto, jokaisen oikeus, ja kaiken lisäksi niitä metsiä melkein ”joka paikassa”. Minulla on lisäksi ollut kuin aitiopaikka seurata kaikkein suurimpiin metsänomistajiin kuuluvien tahojen metsänhoitoa hyvinkin läheltä koko ikäni. Parhaimmat käytännön opit olen saanut juuri niistä metsistä. Viimeaikojen merkittävin oppi on ollut se, että kuusikot eivät jatkossa välttämättä ole niitä parhaita tulevaisuuden metsiä. Kun näkee hyvin lyhyessä ajassa yli 100 hehtaaria vauraita kuusikoita muutettavan saman tien varressa koivulle ja männylle, siinä kovakalloisinkin metsänkiertäjä herää tämän päivän todellisuuteen!
Eri yrityksissä ja eri maakuntien alueella toimineena kokonaiskuva on kohtuullisen selkeä eikä perustu pelkästään havaintoihin päätieverkolta käsin. Vasta ,kun kuvio on hakattu ,tietää mikä on tulos ja se tieto on ensimmäisenä motokuskin nähtävissä. En myöskään nojaa mielipiteitäni pelkästään omiin kokemuksiini. Yrittäjät ,korjuuesimiehet ja luottamushenkilökollegat ovat olleet vahvistamassa näkemyksiäni. Eniten puhetta luottamushenkilötapaamisten yhteydessä on herättänyt raivausten ja metsienhoidon laiminlyönnit. Sieltä saamiani terveisiä olen välittänyt tällekin palstalle.
Energiapuiden parissa olen aloittanut jo yli 20 vuotta sitten tai oikeastaan jo 40 vuotta sitten ,jolloin myin jk.harsinnan tuloksena syntyneiden lepikoiden puut paikalliselle lämpölaitokselle. Silloin ei puista tukea makseltu. Ilmaiset taimet toki hankkeisiini sain . Vastaavaan kuntoon ,missä metsänomistajaurani aloitin ,en halua kenenkään metsien päätyvän.
Energiabuumin alkuvaiheessa 20 vuotta sitten kohteet olivat kiven alla ,vaikka toimin silloin vielä tänäänkin maamme suurimmassa metsäkoneyrityksessä ”yksinoikeudella” energiapuiden parissa. Esitin tuolloin lääkkeeksi kohdepulaan ”pitkäksi menneitä” kemerakelpoisia nuoren metsän kunnostuskohteita. Tiukassa olivat kohteet senkin jälkeen. Edes Metsätehon työn tuottavuutta mittaaviin kokeisiin ei tahtonut löytyä sopivia kohteita. Mittaukset jouduttiinkin tekemään ensiharvennuksilla ,jotka olivat järeydeltään mieluummin yli 100 litraa ,kun alle poistettavien puiden osalta. Nyt hommia olisi tehtävä metsissä jossa puusto on kooltaan viidesosa. Tämän karun totuuden paljastuttua moni energiayrittäjä on joutunut muuttamaan toimintastrategiaansa ja keskittymään kookkaamman puun korjuuseen jos on onnistunut välttämään suoritustilan. Sen tosiseikan tunnustaminen ,että keppejä ei kannata keräillä konevoimalla mihinkään tarkoitukseen tuntuu olevan monille yllättävän vaikeaa. Kemeran sotkeminen energiapuubisnekseen johti vain siihen ,että raivaussahaa alettiin vältellä ajatuksella ,että tehdään hommat konevoimin myöhemmin. Jopa selkeää raivausta tarjottiin tehtäväksi energipuunkorjuun nimikkeellä. Mentiin ojasta allikkoon.
Pienialaiset kohteet ovat vielä heikentämässä tilannetta. Ainoa keino hoitaa ne, on työn toteuttaminen omatoimisesti . Vähimmällä vaivalla selviää ,kun työt tehdään ajallaan. Tekijöitä ja koneita ei yksinkertaisesti riitä huonosti tuottavaan työhön . Tulevaisuudessa vielä vähemmän .
Kuusettuminen. Sen ongelman pohtimisen tueksi löytyy taulukoita Lukelta. Kuusen viljely ”räjähti” siinä vaiheessa, kun kuusitukin hinta ylitti pysyvästi mäntytukista maksettavan hinnan, vuosi oli noin 2010-12. Samaan aikaan hirvikanta oli laskenut voimakkaasti jo 10 vuotta, tuona aikana lähes puolittunut. Oma työnantajani lähti mukaan kuusenviljelyn voimakkaaseen kasvattamiseen. Joka paikkaan, mihin vain muutama heinänkorsi nousi ja sen verran oli maata kallion päällä että kaivurilla jonkunlaisen laikun sai, piti istuttaa kuusta. Tiedän asiasta jotain, koska vuosittain tein viljelysuunnitelmat vastuualueelleni. Johto jopa vaati muuttamaan valintani männystä kuuselle aivan selvilläkin männynviljelykuvioilla. Nyt toiminnan tulokset näkyvät, keltaista kuusenharsua on laajoilla aloilla, vuosikasvu noin 10 senttiä. Ahneuskin on joskus tyhmyyttä.
Painotetaan vielä kerran että sen enempää minä kuin varmaan Visakallokaan emme agitoi keppimetsien energiahakkuita. Männikkö on kuta kuinkin yhtä pitkä vaikka tiheys vaihtelisi välillä 2000 – 4000 kappaletta hehtaarilla, mutta paljonko on läpimitta noin 10 metrin pituusvaiheessa?
Kun vuosikymmenet vain siiren metsänomistajan mailla on touhunnut, niin näkökenttä yllättäen supistuu, eikä pysty tajuamaan pienipiirteistä metsää, jonka omistajalle jokainen puska muodostaa kuvion, jolle pitää suorittaa sille sopiva käsittely.
Tuollaisella suurtilalla, jossa kokonaispinta-ala on kymmeniä – tai satojatuhansia hehtaareita metsänhoitajat piirtelevät karttoihin yhtenäisiä kuvioita, joissa muutaman sadan kuution kasvatushakkuukin muuttuu avoksi, koska on niin merkityksetön – ja saadaan sitten myös yhtenäinen uudistustyömaa, joka muokataan ja viljellään samalla kaavalla, toki puulajia tarvittaessa vaihdelle.
Kun keksitään puutavara-auto, jolla kulkee viisimetristä rankaa viisi nippua peräkkäin, niin sen jälkeen ei tehdä muuta kuin viisimetristä kuitua – jopa koivusta, jos koivusellun tekijän vastaaottopöytä on saatu riittävän pitkäksi. Enskaan mennään vasta sitten, kun siitä tulee 1 – 2 – tai 3 viiden metrin kuiturankaa.
Sitä luulisi, että tietotekniikan tultua mukaan olisi logistiikka simppeli juttu, mutta päinvastoin. ”Puutavaravarasto pitää olla pikitien varressa ja minimikoko on tuhat kiintoa jokaista tavaralajia.”
Ennen olin mökillä kesäkuun lopulla, ja liittymän viereen oli tuotu talvella vajaa kymmenen kiintoa havukuitua. Olin aamukahvilla, kun kuulin K-auton pysähtyvän kasan kohdalle. Ajattelin käydä kuskin juttusilla, koska tunsin hänet, mutta hörppäsin kahvikupin loppuun. Lähdin liikkeelle – ja niin lähti puutavara-autokin. Toimitus oli kestänyt vain muutaman minuutin, sellaisesta työvaikeudesta ei ison yhtiön kuskit ole nähneet edes pahaa unta. Jos varastopaikalle jää lopussa vajaan kuorman verran puuta, he ”unohtavat ne sinne.”
Päättelin Jätkän pitkästä asiantuntijalausunnosta, että leimikot ja niiden varastot kannattaisi suunnitella jo ostovaiheessa niin että autot tulevat aina sopivasti täyteen eikä hukkapaloja jää.
Kuusen viljelyn helppous ja viljelyn onnistuminen mättäisiin on lisännyt kuusen suosiota myös. On buumi sinänsä, mutta se varsinainen ongelma on lisääntyvissä hoitorästeissä. Suorittava on puolellaan siinä, että pilalle menneestä ei saa hyvää tekemälläkään. Hoitorästit ovat lisääntyneet voimakkaasti ja voidaanko energiabuumia pitää taimikon hoidon välineenä. Lähtökohta tietenkin on, että taimikot tulee hoitaa aikanaan. Tuskin kannattaa unohtaa myöskään hoidon kulttuuria, eli metsänhoidon vapauttamista. Otetaanko Jk poimistahakkuista mallia jopa jaksottaisen metsänhoidon puolelle ja harsitaan pilalle hyviä ensiharvennusmetsiä. Sellaistakin metsänhoidon kulttuuria näyttää olevan olemassa.
Tuskin kukaan muukaan agitoi keppimetsien hakkuita. Ne suositukset on yli 20 v:n takaa tehdä th 4000 kpl tiheyteen. Se oli sitä aikaa ja nyt on nyt. Nykyaikana suositaan harvaan istutusta ja sekametsien perustamista. Minullakin oli vain se yksi n. 3:n ha kohde e-puumetsäksi taimikonhoidossa jätettyä.
Keskustelu ja matkailu avartaa. Kysymys josta mehtäukko on pitäyt kiinni, on siinä että on ymmärrytetty perkauksien ja taimikkoharvennusten tärkeys latvuston hyvän kehityksen vuoksi. Samoin on turmiollista turhat ramppaamiset koneilla metsiköissä. Mehtäukolla on pinta-aloja sen verran tullut hankittua, että voi antaa tarvittavan kasvurauhan kuvioille piirin kuitenkin vuorollaan pyöriessä. Siinä jaksollinen kasvatusmalli on kaiken a ja o. Kuusen 2-vaiheita pidetään koivikoiden alla, joka on selkeä oma ympäristönsä.
Energiakorjuut tiheissä kasvatusasennoissa eivät voi onnistua ettei jostain tingitä. Se on kuin jk, jossa yhtä aikaa luullaan onnistuvan monta vaihetta.
Anneli. Duoda-Duoda. Se oli kyllä Suoriutuvan mielialan ”tulkintaa” Eli hänellä vain suuri on kaunista. Kuinkahan valtava emäntä hänellä onkaan – vai onko jokin poikkeuksellisen pikkuruinen?
Kone pitää kuitenkin olla kaikkein suurin, levein ja painavin ja sittenkin liian ppieni. Ajourien pitää olla vähintään kuuden metrin levyisiä, varastopaikan iso ja pinojen ainakin kahdeksan metrin korkuisia niin, että samoilta sijoilta saa isommankin ( 120 tonnisen yhdistelmän ) -täyteen ladattua jne.
Nuo vaatimukset pudottavat alle tuhannen metsähehtaaria yhdessä palassa – omistavat kisasta pois.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,821 - 1,830 (kaikkiaan 1,930)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.