Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia….Onkohan näin? Epäilen kyllä, lakiahan muutettiin niin ettei mikään ole laitonta…..
”15-20 % :n lisäys energiapuun korjuun kokonaismäärässä näyttää toteutuvan, joskus jopa reilusti, kun huomioidaan 3 cm läpimitta, haavat, lepät, ja muu tavaralaji hakkuussa kelpaamaton puu. (oma kokemus)”
Toki näin kun huomioidaan muutkin puulajit sekä laatuvaatimukset. Silloinhan lisäys voi olla mitä tahansa 1 ja 99% väliltä. Mutta jos tarkastellaan vain latvaläpimittavaatimuksen vaikutusta kertymään, silloin jää ero todennäköisesti hyvin pieneksi. Ei latvuksista kuutioita kerry.
Ei todellakaan kerry ja AJ tarkensi vielä puolukkatyypin kangasta, kun aiemmin on paasattu havutuksen tärkeyttä ja milloin ravinteiden perään… Ei pysy kokonaiskuva ja tarkoituksenmukaisuus aina muistissa.
”…Oikea oppisesti kuidun jakokin on kuin erikoispuun tekoa, aptin kautta voidaan painottaa ja vaikuttaa mitä pituuksia kuidusta halutaan. Aiemmin hyvin monesti törmättiin siihen, että kuidusta haluttiin niitä täyspitkiä kuitukappaleita ja loppu olikin jakojäännöstä, joka näkyi metsässä myyjän silmään pahasti…” Silmään se karsastaa määrämittahakkuussa, joka nyt vähän lievenee. Rangalla metsikön puuston koko sanelee, eikä ammattilaisen jäljiltä paksuja latvoja kyllä jää. Isännät itse joskus tolskaavat ihmeellisesti!?
Energiaharvennus olisi toki mahdollinen myös mustikkatyypin havusekametsässä, mutta puolukkatyyppi ja sitä karumpi on se varsinainen männyn ydinhabitaatti. Toisessa päässä eli puolukkaa karummalla ei männyn tiheässä kasvatus liene tarpeellista oksien luonnostaan hitaamman kasvuvauhdin ansiosta.
Jos teen pystykaupan normaalista harvennusleimikosta, jonka ennakkoraivaan. Jätän kaikki aliskasvoksena kasvavat koivut joista tulee kolmimetrinen latvaläpimitaltaan 5 senttinen kuitu pystyyn, voiko motomies omalla päätöksellään ”sotkea raiteisiin” nuo rungot ja tehdä vain isompien runkojen latvat viiteen senttiin. Meillä päin koivukuitu tehdään kolmimetrisenä.
Ei tietenkään, kun näkemästä olet huolehtinut. Ne kyllä rokottaa kantohintaa suhteettomasti arvoonsa nähden, jonka ostopomo huomio kantohinnassa. Mutta ne ovat mo:n omia valintoja.
Ei motomies voi omilla päätöksillään poiketa puunostajan määrittämästä minirungon kooste. Enso on luvannut 5 cm:n käpimitta hakkuun myös aiemmin heidän kanssan tehtyihin kuppoihin.
Määrämitta 3m on hankala mitta tekijälle ja myyjälle, varsinkin koivulla. Koivuissa kasvuhäiriot näkyy haaroina ja latvan vaihtoina, kun haarat ja muut viat poistetaan läljelle jäävä osa ei täytäkkään seuraavaa 3m:n pituutta, joten hylkyjen määrä on silmiin pistävän suuri, tästä ei tietenkään voi syyttää motonkuljettajaa.
Vanerileimikolla sama ongelma vielä korostuu, kun vaneri paksuista rungon osaa siirtyy, jopa hylkyyn, tämä etenkin silloin kun vanerin pituusmittoja on vähän
Ei kolmen metrin kuitu ole ongelma tekijälle. Mieluimmin pitkä kuitu on jos latva tehdään kovinkin pieneksi. Ei tahdo kourassa kestää. Eikä ne vanerin ”hylkypätkät” mene hylkyyn vaan kuituun. Loppujen lopuksi kyseessä on aika pieni asia. Yleensä vanerilla on riittävästi mittoja ja riittävän suoraa tukkipaksuutta siirtyy vähäinen määrä kuituun.
Asia on ”pieni”, jos myyjä ymmärtää mitta- ja laatuvaatimukset niin vanerilla kuin kuidulla. Pahimoilleen monihaaraisen ja mutkaisen ”vanerirungon” sivulle jää iso tunkio saunapuita…
Mielestäni pitkä ranka on hankalampi tekijälle kuin kolmonen, etenkin jos tehdään kovin vikaisesta puustosta. Olen kerran istunut pari tuntia moton hytissä kovalla pakkasella. Kuski teki aukkoa ojitetulle rämeelle. Ojien varsilla oli lyhyttä mutta tukkipuun paksuista koivua, runkomuoto kampiakseli. Ihmettelin miten koura kestää sitä rytkettä yhtään. Kannolle jää sellaisessa puustossa väkisin hylkyleikkoja. Vastaavista paikoista talteen keräämilläni lumpeilla olen vuosia tupani lämmittänyt.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.