En jättäisi harvennuksia pienkoneiden varaan. On kuitenkin todennäköisempää saada enska sovitettua muun hakkuun yhteyteen ,kun löytää pienkone ,jota kuljettaa riittävän ammattitaidon omaava kuljettaja.  Muun hakkuun yhteyteen sovittaminen onnistuu ,kun pitää metsän taimikosta lähtien kunnossa. Pelivaraa hakkuun ajoittamiseen saadaan tällä keinolla vuosia lisää. Pienkonetta odotellessa (jota ei tule) ,ehtii mennä metsä pilalle.

No ,onneksi on energiapuulla on toistaiseksi kysyntää ja huonot sopivasti pilalle menneet kuviot voivat tehdä kauppansa. Priimkuntoon metsää harvoin saadaan. Se jää monesti odottamaan hakkuun jälkeen vajaapuustoisena vuosikymmenien kuluttua tapahtuvaa päätehakkuuta. Vain muutama prosentti metsänomistajista on yhtä onnekas ,kun Pekka.

Eräs seikka on jäänyt pienkoneita käsiteltäessä huomioimatta tai asiaa on jopa vääristelty. Kehutaan miten tasaiseen kasvuasentoon metsät niiden jäljiltä jäävät. Onnistuu toki kantavilla ja tasaisilla mailla ,mutta maaston muuttuessa vähänkin haastavaksi ,homma ei onnistu edes huonosti. Kun kuormain ei ulotu ja lähelle ei pääse ,jää piellospäitä väkisinkin ja vähänkin isompi puu leimikolla on iso ongelma. Metsuri tarvitaan avuksi ,jos ensiharvennuspuusto on syntynyt esim. ylispuiden alle ja aika monessa tapauksessa kokemusteni perusteella on. Ylispuukoivut tarjoavat haasteita jo kookkaammillekin koneille ja kokeneille kuljettajille saati sitten pienille ”himmeleille”.

On jotenkin nurinkurista, että jos MO yrittää pitää enskat ja aukot erillään, konemies puskee niitä yhteen nippuun.

Ostaja, koneyrittäjä ja auto-yrittäjä haluavat niputtaa korjuukohteet. Maanomistaja häviää äänestyksen 1-3.

Eikös tässä juuri keskusteltu kohteiden niputtamisesta ja siitä kuka menetelmästä hyötyy. ”Äänestäminen” tapahtuu rahalla. Esim. pienehkön aukon niputtaminen ensiharvennuksen yhteyteen vaikuttaa kenties aukosta saatavan tukin hintaan.

Kaikilla ei aina ole laittaa 60t€ aukkoa kylkiäiseksi, että saisi enskat kaupaksi.