Ensiharvennus kannattaa tehdä hävityksenä, jos haapa- tai hieskoivupuuston alla on alavaltapuina tai alikasvoksena kuusia. Tämä kannattaa arvostelussa muistaa.

Olin vielä pikkunappula, kun kotona uudistettiin aukkoa. Vesurien kanssa pieksettiin maahan kaikki puuaines.  minulle ei vesuria annettu, mutta kiskoin juurineen  parinkymmenen sentin korkuisia kuusen turilaita, joilla oli, kun tutkin puukon kanssa vuosirenkaita – jopa parikymmentä lustoa.

Mutta kun kaikki oli tapettu, syntyi istuttamalla upea – tasainen männyntaimikko, josta ei montaakaan rökälettä tarvinnut poistaa taimikonhoidon yhteydessä.

Jos vielä ilmoittautuu susipuunkasvattajia männyntaimikkoon, niin sanoisin, että ei ole nupissaan montaa aivosolua ollutkaan koskaan.

Siis tahallaan tehdään metsästä vajaatuottoinen! Vajaaälyiselle se kyllä sopii, mutta ei täysijärkiselle. Jä tämä edelleenkin männyntaimikolla.

Verhopuusto kuusikon päältä pitää poistaa talvella, jolloin kuusiin syntyneet runkovauriot jäävät itiöistä puhtaaseen ilmaan, ja pihka suojaa haavaa heti, kun ilma hiemankaan lämpiää.

Jokainen, joka on metsässä tehnyt jotain näkyvää, on joskus tahtomattaankin rikkonut kuusen kuorta. Jos se on tapahtunut esim kevät-talvella, niin runkovaurio on näkynyt pihkaisena laikkuna, joka jopa kylestyy, eli kasvaa umpeen.

Näin on käynyt aikoinaan miljoonille kirvesleimatuille puille, joiden pilkat on isketty keväällä, jolloin yöpakkaset ovat olleet joskus melko ”tulisiakin” , niissä keleissä ei lahottajasienen itiöitä lentele.(Ei esiinny leimalahoa)

Syksy on kaikkein pahinta aikaa, kun puut ovat jo kasvukautensa päättäneet, mutta itiöitä on koko maailma täynnä.

Jonkun pitäisi tutkia, kuinka terveellistä teetä saisi maannousemasienen lahottamasta kuusen sydämestä!

En tajua, miten suojuspuiden poisto korvaa avohakkuun, mutta eipä minun tarvitsekaan sitä tajuta.

Pitäisi tietenkin tarkastajan ottaa huomioon, jos metsänhoito on muuttunut toiseksi. Tutkimuksessa ei seurattu metsänhoitoa, vaan korjuun jälkeä. On tietenkin uudessa metsälaissa metsänhoito muuttunut. Otetaan paremmin, ainakin pitäisi ottaa paremmin huomioon esim. alta nousevat kaksi- tai monikerrosmetsät, tässä tapauksessa alta nousevat kuusikot.  Vanhassa laissa näin ei toimittu. Metsäorganisaatiot suhtautuivat nuivasti ja määrättiin avohakattavaksi. Aiheuttaa tietenkin hämmennystä ja voi olla etunsa tässäkin, verrattuna siihen avohakkuuseen. Tuskin kuitenkaan motolla taimikon hoitoon.

Nämä ”väärät ohjeet” olivat ihan yleisesti käytössä ,kun keksittiin ,että risuistakin voisi saada rahaa. Sattui vielä ohjeiden antaja olemaan mukana päävastuuhenkilönä yhtiön energiapuun korjuuta kehittävässä työryhmässä. Väitti kivenkovaan ,että kaikki rk-läpimitaltaan 4-senttiset risut ovat energiapuuta ja yli 8-senttisiin ei saisi kajota. Tuo 4 senttiä oli alarajana, kun kemeraehdot niin edellytyivät.

Toisella isolla toimijalla energiat hakattiin tuntitöinä ja kaikki tukkikokoon asti laitettiin samaan kasaan ,mutta edellä mainitulla urakkaperusteisesti . Tällä toisella olisi saanut ottaa energiaa vain 4:n – 8 : n puista . Myöhemmin toki hakattiin huonoja enskojakin.

PS.

Metsäteho mittasi käyttämäni energiapuukouran tuottavuuksia. Arvatkaapa oltiinko risukkokohteilla? No ei! Poistettavien puiden keskijäreys oli noissa mittauksissa pitkälti yli 100 litraa/runko. Tuotos oli myös jokseenkin eri verrattuna niiden kohteiden tuotoksiin , joita lopulta päädyttiin tekemään . Runkojen keskikoko oli tuskin kymmenesosa ,mutta taksa ei ollut olosuhteita vastaavasti kymmenkertainen. Oli vain kilohinta.

No… nämä ovat niitä pienimpiä murheita siihen nähden ,mitä mo menettää valitessaan e-puuvaihtoehdon nuoren metsän kunnostukseen ja jättää taimikot hoitamatta. Urakoitsija pääsee onneksi tuottamattomista romuista eroon. Huonon valinnan tehneen isännän metsä on enemmän tai vähemmän pilalla seuraavaan avohakkuuseen asti.