Kaikki on suhteellista. Maanomistaja halusi jättää enskaan  1200 runkoa hehtaarille . Kävi kuitenkin niin ,että ei onnistunut ,koska runkoja olikin alunperin vain 900. Tapaus ei ole kovin harvinainen nykyoloissa. Lehdestä luetaan ,että 1200 runkoa voi jättää , mutta omistaja ei osaa arvioida puustonsa määrää ja tilaa.  Ettei vaan ”sikarinkin” kohdalla 2000 runkoon luettuja alamittoja olisi päätynyt raivurin kohteeksi ja jäljelle olisi jäänyt vain 400 korjuukelpoista runkoa. Vaikea uskoa ,että kukaan vähänkin hakkuuta hallitseva kaveri jättäisi 1600 runkoa hehtaarille. Suurimmassa osassa vuosikymmenten mittaan harventamissani kohteissa lähtötiheys on ollut jo huomattavasti alle 1600 runkoa/hehtaari ennen hakkuun aloittamista, lähempänä tuhatta jo valmiiksi.

Helppoa matematiikkaa. Uriin menee 20% pinta-alasta. 2000 rungosta 20% on 400. Vaikea on uskoa minunkin, että näin tehdään. Mutta onneksi näkö vielä itsellä toimii niin siihen se on luotettava. Syynä varmaankin enemmän tarkoitus tehdä nopeasti helpot puut kuin taidon puute. Luotetaan  siihen ettei kukaan tarkista ja varsinkaan kun siitä ei seuraa mitään sanktioita.

Useinkaan monilatvaiset ja haaraiset tai susipuut eivät ole niitä puita joita täällä tavoitellaan. Hyvin näyttää valtapuuston harsinta onnistuvan muutenkin jo ensiharvennuksilla. Metsälaki vapautti harsinnan, kannattaako tähän sotkea tutkimusta tai viranomaistoimintaa. Ei myöskään mehtäukon ”rääseikköjä”, sillä näyttää metsän hävittäminen onnistuvan muutenkin.

Jos ensiharvennus on tehty muuten hyvin mutta hiukan harvaksi niin mitään hirmuista vahinkoahan ei ole tapahtunut.Ajan kuluessa ,puuston järeytyessä tiheys on oikea.Se että ensiharvennus on tehty,vaikka harvaksikin, on paljon parempi kuin jättää se tekemättä.

Puusto kestää kovaakin hakkuuta, jos PARHAAT PUUT jäävät kasvamaan. Yläharvennukset ja harsinnat ovat asia erikseen.