Taitaa loppujuoksussa olla niin, että kaikilla palstalaisillakaan ei ole käsitystä siitä, miten tarkistusmittaukset maastossa tehdään / pitäisi tehdä.

Jo sellainen käytäntö, että valkataan koealan paikka, on täysin väärä. Myös se epäilys, että kuvio todetaan yhdellä koealalla, on väärä.

Molempi menetelmä vastaa auton ikkunasta satasen vauhdissa tehtyä arviota ja sellaisten tekijöille maastoon sopivat jalkineet ovat hukkainvestointi.

Jos kuvittelee, että koealan mittaaminen on suuritöinen homma, ei ole mittauksia koskaan tehnytkään.,

Harvennusjupakka on huomattu valtakunnan ykköslehdessäkin. Ympäristötoimituksen lisäksi taloustoimituskin on alkanut tehdä metsäjuttuja. Hyvä!

Kommentti yhteenvetona tämän ketjun keskustelusta ja yksi kehittämisidea: jos ei maastoon ehditä jalkautua, niin voisi ajatella valokuvien ja tarkempien mittaustietojen hyödyntämistä puun ostossa.

”Toiminnassa olisi korjattavaa lähes kaikilla osapuolilla. Yksi osapuoli saa synninpäästön.

Metsäkeskus: puutteellisiksi epäillyt harvennuskohteet tulisi tarkistaa maastotyönä. Jos maastotyön ohjeissa on parannettavaa, Luonnonvarakeskuksen valtakunnan metsien inventointi voinee auttaa siinä.

Metsänomistajat: taimikot kannattaa perustaa aiempiin ohjeisiin verrattuna hiukan harvempina. Suuntaa antavasti mutta alue ja kasvupaikka huomioiden: koivua istutetaan noin 1200 kappaletta tai 3 metrin välein, kuusta noin 1400-1600 tai 2,5 metrin välein ja mäntyä 2200 tai 2 metrin välein. Männyn voi myös kylvää riittävän alkutiheyden aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen tehdään vähintään kaksi raivausta: varhaishoito ja taimikonhoito. Rehevällä paikalla tarvitaan yleensä vielä ennakkoraivaus ennen ensiharvennusta. Jos jokin osio unohtui, voidaan tehdä energiahakkuu, siinä runkojen suuri määrä haittaa vähemmän. Raivauksiin ja energiahakkuuseen saa tukea Metka-ohjelmasta (tänä vuonna vielä ”kemera”).

Puun ostajat: tehdään epävarmoille kohteille maastokäynti ennen kauppaa. Metsänomistajalta tai mhy:ltä voitaisiin pyytää tarjolla olevasta leimikosta kuvia sekä mittaustietoja (puulajiosuudet, runkoluku, keskijäreys, pohjapinta-ala). Niistä selviää onko ennakkoraivauksen tarvetta ja onko kohde kypsä ensiharvennukseen.

Korjuun suorittajat: ei olennaisia parannuskohteita. Jos kohde on hyvä, jälki on yleensä katseen ja tarkastuksen kestävää.”

https://www.hs.fi/talous/art-2000009592146.html

Noista leimikoista otettavista kuvista sen verran, että olisiko niistä oikeasti apua puukaupassa, kun ollaan nähty miten erilaisia tulkintoja tännekin lähetetyistä kuvista tulee! Itse kyllästyinkin siitä syystä niitä tänne lähettämään.

Reppulaserkeilaimia metsäkeskuksen hankintalistalle. Kemeravaroilla pitää hankkia niitä lainattavaksi mo:lle leimikon tekoon.  Tulee tarkat kuvat.

Voihan kuvaan laittaa mitan osoittamaan mittakaavaa. Ehkä niistä näkyisi ainakin kasvuston ennakkoraivauksen tarve ja järeys. Jos leimikoista olisi paremmat tiedot, osto ja hinnoittelu helpottuisi siistinä sisätyönä. Kun saappaita ei kuulemma enää puukaupassa kuluteta.