Ne ”ohituspaikat” ovat ajouralla monesti jo ennen hakkuuta . Ajorat suunnataan paikkoihin ,joissa on aukko valmiina. Huonompi vaihtoehtokin on mahdollinen. Siinä yritetään ahtautua liian ahtaasta välistä ja joudutaan poistamaan kolhittu puu tai pahimmassa tapauksessa kaksi.

Urien risteyksien kohdalla on hankala pienentää aukkoa niin kauan ,kun käytetään telavarustettua 8-pyöräistä kalustoa. Kannattaa käydä seuraamassa turvallisen matkan päästä ajosuoritusta. Kaikki tila ,mitä on tehty ,on tarpeen. Talvisaikaan puskemisilmiö lisää tilantarvetta kesäkeleihin verrattuna.

Nuakka varmasti tietää ,kuka sen lystin maksaa? Jos maksajaa koneinvestoinneille ei löydy ,saa haaveet unohtaa. Pelkästään enskoja varten investoinnit ovat venäläistä rulettia viidellä patruunalla yhden ”sieraimen” ollessa tyhjä .

Käytettyä kokkaampaa konekantaa on kovasti tarjolla ja uusia tehdään. Pienten ja kapean käyttöalueen koneiden markkinarako on todella ahdas. Niukkoja kuljettajaresurssejakaan ei ole järkevää pitää puuhastelemassa huonosti tuottavilla laitteilla. On karu fakta ,että kuljettaja vaihtaa maisemaa ja pahimmillaan ammattia , kun huonosti tuottavan toiminnan tuloksena yrityksen kyky maksaa työstä sakkaa.

Oletetaanpas nyt että ne taimikonhoidot tehdään ja on tehty, ja maanomistajalla ja puun ostajalla on kyky erottaa mikä tehdään motolla ja mikä raivaussahalla. Sen jälkeen kysyntä ja tarjonta  hoitavat tilanteen. Ostajaa kiinnostaa harvennuspuu, myyjä myy sille joka tekee mieluisan jäljen järkevään hintaan. Yhtiöllä urakoi sellainen yritys, joka osaa pyytää hinnan jolla pärjää, vaikka kalusto olisikin sen 10t kevyempi. Pienimpien tilojen osalta on tietysti haastavaa koota riittävä pari hehtaaria esim.ensiharvennusta jos kuviokoko on kovin pieni, silloin kysytään ostajan(tai Mhy:n) aktiivisuutta kartoittaa kyläkunnittain potentiaaliset harvennuskohteet. Yhteishankkeet kuten boorin lentolevityksessä, parempi hinta jos harvennusta 10/20ha lähekkäin jne. Jos minulle tarjottaisiin harvennusta hieman kevyemmällä kalustolla, hyvien referenssien kera versus ”me hakataan koko tila kerralla kun me voidaan se tehdä yhdellä siirrolla” , saisi hinta olla muutaman euron huonompikin ja päätös olisi selvä. Myös hankintakaupan lievä kunnianpalautus, jota on ollut havaittavissa ainakin Mg:llä, avaa tilaa palveluhenkiselle harvennuskalustolle. Ja jos joku ei vielä ole huomannut,metsänomistajakunnassa ja puukaupassa on tapahtumassa muutos, jossa osa metsistä jää joka tapauksessa hakkuiden ulkopuolelle, vapaaehtoisesti tai pakolla. Ls-alueita alkaa ilmestyä kartalle monella tilalla.

Kaukana ovat Nuakan toiveet reaalimaailmasta. Unelma yhteismyynneistä on käytännössä  vailla pohjaa. Joskus asiaa kokeilin omakohtaisestikin ollessani silloisen metsäyhteistyöalueen puheenjohtaja. Sopuisallakin kylällä jäivät yhteishankkeet vastimattomalle tasolle. Yksimielisyyttä oli vaikea löytää ja riittävän suuret hankkeet ,joilla olisi ollut taloudellista merkitystä jäivät pääosin toteutumatta . Nämä yhteistyöalueetkin on kuopattu toimimattomina jo aikoja sitten.

Nykytilanteessa maanomistusolojen pirstaloiduttua ajasta ,josta kerroin ja omistajien mielipidekirjon laajennuttua, yhteistoiminta on vielä haastavampaa.

Paljon parjattu savujako voisi tuoda lisää keskittämisetuja ja jopa lisän konevalikoimaa ,mutta se vaihtoeho on metsänomistajien ja kilpailuviranomaisten taholta torpattu moneen kertaan. Toimijoita on monta ja jokainen haluaa oman osansa saman kylätien varresta kuitenkin niin ,että kukin korjaa puunsa tilalta samalla käyntikerralla kalustolla ,jolla kaikki hakkuut onnistuvat.

Nuakka kaipaa palveluhenkisyyttä. Yksin se ei elätä. Myös riittävä korvaus työstä on saatava. Se ei ole kovista toiveista huolimatta onnistunut vielä koskaan sinä aikana (40 vuotta) ensiharvennusten kohdalla, jonka olen aktiivisesti tilannetta seurannut metsänomistajana ja työntekijänä asian ytimessä. Luottamushenkilönä molemmissa.

PS. Eivät ne yhteistoiminta-alueet aivan tarpeettomiksi jääneet. Saatiin yhteishankkeena tiloille metsäsuunnitelmat edullisemmin. Toki moni metsänomistaja jätti tämänkin mahdollisuuden käyttämättä ja useiden kohdalla tarvittiin kovasti työtä hankjeen edistämiseksi. Monta ovea avattiin mhy:n toimarin kanssa ,jotta hanke saatiin aikaan.

Metsissä on tapahtunut sama kehitys kuin pelloillakin, eli koneet ovat aikojen kuluessa suurentuneet. Pienimpiä peltokuvioita ei ole kannattanut enää viljellä, ja sama ilmiö on tullut myös metsiin. Metsänomistajien kannattaa tavoitella  metsänhoitotoimenpiteillään suurempia ja helpommin korjattavia kuvioita. Pahimmat paikat voi suosiolla jättää luonnon ja EU:n hoidettavaksi. Kyllähän sen koneiden suurentumisen näkee lumisina talvina myös pikkuteillä ja  pihoissa, kun lumenauraajat eivät tahdo enää oikein mahtua työmailleen.