Kyllä olen jessen kanssa vähän samoilla linjoilla. Jo taimikko on ollut varhaisperkaamatta jopa kymmenenkin vuotta niijn ei siinä vaiheessa kuusitaimien pelastus koivuryteikön alta ole järkevää. Minä ainakin suunnittelisin tuossa vaiheessa hyvän sekametsän perustamista. Niihin koivikko saa jäädä kasvamaan jossa muu taimiaines on tuhoutunut ja siellä missä pusikko on ollut harvempaa ja kuusen tai männyt taimet ovat elinvoimisia niin sinne sitten kasvutilaa niille.

Joka tapauksessa on hyvä että niitä perataan edes jotenkin, koska tilanne ei siitä parane että annetaan perkaukset olla tekemättä. Kohta riukuunnutetaan se luontaisesti uudistunut koivuaineskin pilalle.

Viljely-taimikonhoito-ensiharvennus.

Siinä ne toimenpiteet joilla metsä kasvatetaan.

Ensiharvennuksen voi yhdistää taimikonhoito 3:seen, jolloin kuviolta kaatuu jonkin verran kuitupuutakin.

Taimikonhoito 1, reikäperkausta (vahva)
Taimikonhoito 2, r-luku 1600.
Taimikonhoito 3, r-luku 1100

Näillä toimenpiteillä metsikkö voidaan kasvattaa päätehakkuuseen. 1-koneellisen harvennuksen voi tehdä 50 vuoden iässä.

Valiorungoille voi antaa elintilaa taimikonhoito 2-3;sen aikana. Mänty ja r-koivu karsitaan.

Kunnostuojitus liittyy toimenpiteisiin ja lannoitus jos varaus rahaa on.

Siinäpä ne metsänvartijan metsänhoito-ohjeet.

Tarkoitatko Jees ihan oikeasti, että raivaus on pelkkä kustannus ja että energiapuutulot maksimoidaan jättämällä raivaus tekemättä? Minusta Suorittava on oikeassa. Raivaus on tehtävä ajoissa, eikä laiminlyöntejä pidä tukea. Hikeä raivaus kyllä tuottaa, mutta ajoissa tehtynä verta ja kyyneleitä ei.

Hoitamattomille tiloille yksi ratkaisu olisi metsärahasto.

Puukauppa rahat siirretään verottomasti metsärahastoon ja nämä varat käytetään metsänhoitoon.

Jos keskimääräinen hakkuutulo on 12000 ecua siitä vähennetään uudistamiskulut ja loppu menee taimikonhoitoon + muihin metsänhoitotoimenpiteisiin.

Tämä toisi töitä rahoitusalalle ja metsään.

Jostain kumman syystä metsät jää hoitamatta ja ikuinen ongelma rahoitus puuttuu.

A-luokan metsänomistajat hoitaa metsiään, ei muuta kuin kintaalla näyttää suunnan.

B-luokan metsänomistajilla on halu mutta kyky puuttuu. Työ on todellakin sosialisoitu (siis hinnoiteltu) Suomesta ulos. Jos hakkuutulot saisi verottomasti kohdennettua metsänhoitoon tapahtuisi jo paljon.

C-luokan metsänomistajien metsissä ei ole enää edes hakattavaakaan, eli tuloja ei edes saada.

Kun puuta tuntuu kasvavan liikaakin, niin hoito kannattaisi kohdentaa hyville kuviolle. Panos/Tulos ajattelu on tuotava metsäänkin. Taimikonhoito, taimikonhoito, taimikonhoito.

3% reaalikorolla 50 vuoden korkosijoitus tuo panoksen viisinkertaisena ( 5!) takaisin.

Metsäalan ihmiset miettivät taloudellisen aktiviteetin tuomaa hyvinvointia myös tulevaisuudessakin. Siis valistuneet ja oppineet ihmiset. Jokapäiväisestä taloudellisesta ahdingosta tulee tietysti olla vapaa, muuten ei metsänhoitoa pysty suorittamaan.

Talouden ajatushan onkin parantaa elämänlaatua, hyvä elämän laatu varmasti kiinnostaa jokaista.

Taimikoita on monenlaisia. Juuri perkaan 9 vuotta sitten istutettua kuusikkoa, joka kasvaa erinomaisesti, mutta, jossa vesakkoa on vain nimeksi. Perattavaa on pääasiassa kuusiryppäitä. Eikä aiemmin ole kannattanut tehdäkään mitään.

Normaalimpi tapaus on 5 vuotta vanha varhaisperattava taimikko, jossa sitä lehtipuuta on vaihdellen.

Tuota Jessen ajatusmaailmaa ihmettelen. Ei pitäisi tehdä mitään ja metsän pitäisi tuottaa parhaiten. Itse olen kyllä oppinut, ettei mitään saa ilmaiseksi. Metsänkasvatushan on erittäin halpaa. Meillä kauppahinnoista käytetään selvästi alle 10 % uudistuksiin ja taimikonhoitoihin. Jos kaikki teetettäisiin vierailla, ei sittenkään päästäisi 10 %:iin myyntihinnoista. Tällaisilla panostuksilla saadaan metsä kasvamaan kullekin kasvupaikalle parhaiten soveltuvalla tavalla. Puhutaan kyllä pitkässä juoksussa kymmenien prosenttien tuottoerosta hoitamattomuuteen verrattuna.