”Viimeksi on pyydetty. Ei ole tarvinnut tupata. Olen yleensä ihmisten kanssa ikäni toimeen tullut. Eristäytyykö suorittava asiakkailta jotka maksavat hänenkin tilinsä noin välillisesti? ”

Niin, ohjaamoon voidaan pyytää mukaan kuulemaan maanomistajan mielipiteitä, mutta oikeutta päästä sinne ei ole.

Metsänomistaja keskustelee hakkuuseen liittyvissä asioissa metsäyhtiön edustajan kanssa, ei yhtiön alihankkijana toimivan yrittäjän työntekijän kanssa…ja tämä pätee kaikilla aloilla, ei maanrakennustyömaalle kaivurin hyttiinkään tunge tiehallinnon pääjohtaja.

Siksi toisekseen, jos ”aloitteleva” kuljettaja on työskentelemässä, varmasti tulee kolhuja puihin ja vääriä puuvalintoja jos joku on hengittämässä niskaan tai seuraamassa koko ajan… Ko. työ vaatii melkoisen keskittymisen, vaikka saattaa sivullisesta näyttää rennolta radion kuuntelulta.
Kun koneen ohjaamossa istuu 8 tunnin päivän tehokkaasti työskennellen, on melkoisen hyytynyt olo, etenkin harvennuksella hakattaessa.
Ruotsissa aikoinaan tutkivat, että kuljettajan tehollinen työskentely heikkenee 6 tunnin jälkeen. Suositus olisi tehdä keskellä työvuoroa hetki muuta työtä, kuten työmaasuunnittelua, tms. Mutta Suomessa on totuttu tekemään töitä niska limassa ja hammasta purren…lisäksi metsäkonepuolella on tällä hetkellä lievää ylitarjontaa kalustosta=hinnat kannattavuuden rajoilla.

Mitäs Jees tuumaisi, jos työmaalla on työskentelemässä koneyrittäjä ja kuljettajat, jotka ei osaa lainkaan suomea? Tätä on nimittäin tulossa, vapaassa kilpailussa saavat kaikki eurooppalaiset yritykset tehdä sopimuksia, metsäyhtiön korjuuyritys voi olla saksasta tai tsekeistä.

Minä olen sitä mieltä että jos isäntä haluaa kyytiin niin ilman muuta pitää ja täytyy ottaa. Sehän on sitä asiakaspalvelua. Itse otan aina isännän kyytiin ja kysyn häneltä haluaako hän tulla. Siinä on mahdollisuus erinomaiseen vuorovaikutukseen ja siitä saa sisältöä kumpikin henkilö. Olen monet palstan raivaukset saanut isännän tekemään kun kopista on katsottu vähän ”maisemia”. Toivottavasti olette halukkaita tulemaan koneeseen ja myös vierailkaa niillä palstoilla kun hakkuu on käynnissä. Jos motokuski ei jouda aina puhumaan niin ei se tairkoita sitä että olisitte epäsuosittuja työmaalla.

Kepalle vastaisin ,että tähän asti yhteistyö metsänomistajien kanssa on toiminut hyvin (kuivasta kommentista huolimatta yli 25 vuotta). Asioista on tarvittaessa keskusteltu palstan reunassa ja joskus metsänomistaja on ollut kyydissäkin työtä ihmettelemässä . Metsänomistaja on aina tervetullut palstalle , kunhan kaikkien turvallisuus ja työrauha voidaan taata. Tunnen metsänomistajien murheet omasta kokemuksesta ja runsaan vuosikymmenen kestäneeltä MHY:n hallitusjäsenyyden kautta.

Ne keskusteluhetket metsänomistajan kanssa eivät kuitenkaan saa olla mitään jälkilypsytilaisuuksia. Kauppaehdot sovitaan ostomiehen kanssa ja , jos merkittäviä muutoksia ehtoihin tehdään , ne tehdään vain ostotoimihenkilön siunaamana. Koneenkuljettaja muuttaa suunnitelmia vain saatuaan uudet viralliset ohjeet .

Tämä toimintatapa tulee jatkossa korostumaan , koska erilaisia metsänkäsittelytapoja tullaan käyttämään enemmän. Jos metsänomistaja ottaa riskin ja vaatii käsittelemään metsäänsä yleisesti käyttetyistä tavoista poiketen , on tästä annettava selkeät kirjalliset ohjeet hakkuun toteuttajille . Yritykset eivät voi ottaa vastuuta epäonnistumisesta näissä tilanteissa.

”kusessa ollaan ” nimimerkin perusteluihin lisäisin , että puustolle mahdollisesti aiheutuvia kolhuja metsänomistajn läsnäolo kopissa tuskin vähentää. Paremminkin voi tulla enemmän vahinkoa , kun on monta kokkia sorkkimassa samaa soppaa. Tunnen koko joukon erittäin osaavia ammattimiehiä , jotka omissa oloissaan työskennellessään pystyvät huippusuorituksiin , mutta yhdenkin ihmisen häiritsevä läsnäolo saa heidät aivan tolaltaan ja toimimaan , kuin amatöörit.

no hard feelings 🙂