Minun tiluksillani ei ole tapettu kettuja pariinkymmeneen vuoteen eivätkä ilvekset niitä edes yritä. Kun ilves saapuu tässä ketun luokkaa 500 hehtaarin reviirille, niin kettu seurailee sitä kunnes se on poistunut. Kolmijalkaiseksi ammuttuja kettuja ilves kyllä kiinni saa. Ilveksen elinpiiri on pienimmillään 10000 hehtaaria, yleensä luokkaa 50000 hehtaaria, siis enimmillään sadan kettureviirin luokkaa. Häiritsemättömällä kettureviirillä on vähintään kolme kettua. Ilveksen pääravintoa on kuitenkin jänis.

Supikoira on keskikokoisista petonisäkkäistä kaikkiruokaisin, ja sen pääravintoa ovat myyrät ja päästäiset, sammakot ja sisiliskot, hyönteiset sekä kasviravinto kuten marjat ja hedelmät (Kauhala ym. 1999, Kauhala 2009).

Erityisesti minkin kesäravinnosta sisämaassa on niukasti tietoa. Pohjois-Suomessa minkin tärkeimpiä ravintokohteita olivat pikkunisäkkäät ja kalat (Tolonen 1982, Pulliainen 1984).

Myyrät ovat ketun pääravintoa (Angelstam ym. 1984, DellArte ym. 2007).

Tekopesäkokeiden mukaan maassa pesivien lintujen pesiin kohdistuva predaatiopaine vaihtelee vuosittain. Vaihtoehtoissaalishypoteesin mukaan metsien yleispedot siirtyisivät hyödyntämään linnunpesiä myyräkantojen romahtaessa. Saamamme tulokset eivät kuitenkaan tue tätä olettamusta, pesätuhot ovat olleet suurimmillaan hyvinä myyrävuosina.

Tuota tutkimusta on tehnyt 13 tutkijaa ainakin aikavälillä 2002-2006. Sitä ei ole kuitenkaan julkaistu, koska se murskaa hiiri-heikin (professori heikki henttonen) vaihtoehtoissaalishypoteesin.

Metsäkanalintututkimuksia: Saalistus, julkaisija silloinen RKTL, nykyisin LUKE:

”Vaihtoehtoissaalishypoteesi, APH, henttosen hypoteesi on ollut monissa piireissä varsin suosittu. Esimerkiksi pari vuotta sitten (tämä on kirjoitettu joskus 2004) työskennellyt metsäkanalintutyöryhmä nojautui voimakkaasti siihen. Hypoteesi on uskottava ja elegantti. On kuitenkin rehellisesti todettava, että sitä ei ole tutkimuksellisesti todistettu. Yleisesti ottaen APH ei voi selittää kanalintujen kannanvaihteluita, ei ainakaan riistatiedusteluanalyyseihin nojautuen. Myyrien ja muiden lajiryhmien vaihteluiden heikko yhteensopivuus, eri lajien syklipituuksien monikirjavuus ja osittain ristiriitaiset pedon ja saaliin suhteet eivät tue vaihtoehtoissaalishypoteesia.”

Ajattelitko tarjota kokeeseen omaa pesääsi?

Tuossa pellolla lepäilee välillä 60-70 teeren parvi.  Tässä on peltoaukeaa tällä kuviolla luokkaa 25 hehtaaria. Olen jättänyt peltojen reunoille runsaasti isoja koivuja. Tuon isomman parven lisäksi niissä ruokailee pienempiä parvia (noin 20, noin 30, noin 40, siis suuruusluokka). Kanahaukkakin käy välillä yrittämässä, mutta ei se niiden perässä pitkään lennä.

Nyt kun AC mainitsi, on se vaan oma pirullinen rosvonsa sekin. Teeri pakeni sen kynsistä ihmeen kaupalla ja pudottautui hankeen rappuin eteen. Havukka ei ”uskaltanut” ja jäi kytikseen lähi kuuseen. Kun teeren oli lähdettävä ennemmin ja myöhemmin, sehän otti ja nitisti sen kesken lennon. Tottahan se tappaa hautovan/ruokailevan emolinnunkin, ja pesä tuhoutuu.

Norjalaisen tutkimuksen mukaan kanahaukka ei ota kesällä niinkään emolintuja – ikään kuin se säästelisi pesimäkannan tuottoa talveksi. Sen sijaan se poistaa reviiriltään varislintuja eli metsäkanojen pesärosvoja. Ts. kanahaukan pesältä mitattuna keskipitkällä etäisyydellä voi olla parhaat kanojen pesimätulokset. Toisaalta toisen tutkimuksen mukaan kanahaukka kyllä on aikuisten metsäkanojen pahin verottaja ja toinen lienee ihminen.