”Tuosta Ylä-Lapin naalipyynnistä en tiedä…”

Mutta minä tiedän. Sanatarkkaa siteerausta moottorikelkkajahtaajien kenraalilta lumikkohypoteetikko professori heikki henttoselta:

”Nyrkkisääntönä on pidetty, että ILMASTO määrää ketun esiintymisen ylärajan…  …Ruotsissa NAALI on saanut hyvin poikasia alueilla, joilla niitä on RUOKITTU. Siellä naaleille on viety KOIRANRUOKAA ERIKOISVALMISTEISIIN RUOKINTALAITTEISIIN luoksepääsemättömiin kiveliöihin, joihin muut kulkijat eivät eksy (tarkoittaa: kettu ei eksy. Ei takuulla edes nouse noihin korkeuksiin). Suomessa menee juuri ketun takia huonosti. Ruotsissa ja Norjassa on vielä laajoja korkeita tunturialueita naalin pesinnän onnistumiseksi, mutta Suomi on kovin alavaa. Lämpenevä ilmasto siis osaltaan tuo ketut tunturiin. Toisaalta kettukannat eivät romahda myyräromahdusten myötä niin kuin ennen vanhaan, koska myyrien kannanvaihtelu Lapissa on tasoittunut…”

Juuri niin, myyrien kannanvaihtelu tasoittui, kun kettujen myrkky- ja rautapyynti siellä kiellettiin 1980-1990 lukujen taitteessa.

Sinne on koiranruoalla täytettyjen erikoisvalmisteisten ruokintalaitteiden lisäksi viety ne naalisiat, eli tarhanaalit. Terve luonnonnaali ei jää paikalleen kuin kesysika, se kiertää vuodessa koko pohjois-kalotin.

Metsähallituksen Kieppi-lehdestä: ”…Metsähallitus kannustaa metsästäjiä kettujahtiin Ylä-Lapissa (kieppi 2010). Tarkoitus on pelastaa naalin pesintäalueet takaisin naalin käyttöön ja saada palaamaan ne Suomen puolen tuntureille. Metsästykseen on varattu rahaa, josta metsästäjille maksetaan kulukorvausta 30€uroa ketulta… 

… Voimakkaasti Lappiin levinnyt kettu on onnistuttu metsästyksen ansiosta pitämään pois tyhjiksi jääneistä naalin pesistä. Myös paikalliset riistanhoitoyhdistykset ovat innostaneet metsästäjiä kettujahtiin muun muassa järjestämällä pyyntikilpailuja… 

…tuettiin paikallisten riekonpyytäjien tekemää ketun KELKKAPYYNTIÄ tunturissa… 

…Kahta puolen tunturin koivurajaa käyty tehopyynti alkoi tuottaa tulosta. Ennen tehopyynnin alkamista, viime vuosikymmenen puolivälissä, Ylä-Lapin saalismäärä oli vuosittain noin 900 kettua. Kolmessa vuodessa se kasvoi lähes kolminkertaiseksi. Vuonna 2008 saatiin saaliiksi 2600 kettua Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnissa. Tämä pyynti kohdistui laskevaan kettukantaan. Vuonna 2009 saalis oli enää 600 kettua. Pyynti alkoi tuntua. Samankaltainen kettujen tehopyynti naalin hyväksi on yllä Suomen Lappiin rajoittuvissa Finnmarkissa ja Norbottenissa… 

…Myyrien ja sopulien määrä on nousussa ja se tietää ruokaa ketuille… 

Kieppi 2012: ”…Tehostuneen pyynnin ansiosta Ylä-Lapin kettukanta on saatu aikaisempaa huomattavasti pienemmäksi. Näin siitäkin huolimatta, että parina viime vuotena myyriä ja sopuleita on ollut runsaammin kuin VUOSIKYMMENIIN.

Tietenkin niitä on ollut runsaammin kuin vuosikymmeniin, sillä moottorikelkkajahti on vähintään yhtä tehokas myyräkannansäätelyjärjestelmän manipuloija kuin aikoinaan oli myrkky- ja rautapyynti.

@AC ”Kyllä sitä kapia on ihan koko ajan, mutta suurimpaan osaan ketuista se ei edes tartu. Luonnonvalinta on hoitanut sen homman. Ja hoitaa jatkossakin. Siinä ei persuaivoisten pienpetojentappoprikaatilaisten apua tarvita. Kapia kestämättömät poistuvat pikkuhiljaa muonavahvuudesta”

Hieno homma! Voisiko joku tehdä vähän siirtoistutuksia sinne Värriöön ja tehdä seurantatutkimuksen miten kapi vaikutti kettukantaan. Vähän pelkään että niitä kettuja ei ole tarpeeksi tiheässä, mutta tulisihan tuokin tutkituksi samalla. Voisihan tuosta vähän vihjata jossakin sopivalla foorumillakin…

Voiko kapi olla tarttumatta?  Senhän aiheuttaa joku loinen.  Tarttuu myös ihmisiin ja on todella vaikea poistaa.  Voisiko olla niin, että kapisella ketulla on joku ominaishaju, joka aiheuttaa, että ainakin osa ketuista kaihtaa kapista kettua ja siksi tauti laantuu.

Jos sinne Värriöön todellakin siirtoistutettaisiin muutama kapinen kettu, niin olosi mielenkiintoista nähdä mitä kettukannalle tapahtuisi.

Kyllä todellakin saattaa olla niin, että kettujen saalistilastoja on Ylä-Lapissa kaunisteltu, jos tapetusta ketusta on maksettu 30 euroa.  Omat monikymmenvuotiset havaintoni kertovat, että sielläkin maastot ovat sellaiset, ettei kelkkamies kaikkiin paikkoihin pääse ja silloin kettu on vahvoilla.  Ainakin hiihtäjää kettu pakenee jo kaukaa.

Kerran näin jäljistä, kun kotka oli tavoitellut kettua tunturikoivikossa.  Siipien jäljet vain näkyivät ja ketun jäljet pois paikalta.

AC se tuntuu edelleen sairastavan punkki ja myyräfobia. Siinä osansa saa ihan kansainvälistä tunnustusta saaneet tutkijat. Toisin kun tämän foorumin tutkijat. Naalin palautus tunturilappiin ei varmaan haittaa teidän puunkasvatusta, joten ei uskoisi siitä haittaa olevan. Ketun määrillä on niin olematon vaikutus Lapin myyrä ja sopuli määriin että siitä ei huolta kannata kantaa. Uk puistossa oli kuolleita sopuleita polut täynnä syksyllä eikä siellä kettuja pyydetä. Ihmeesti siellä vielä mahtuu käveleen eikä punkit nilkoille hyppineet

Kyllä voin todistaa, että Värriön kinttupolulla oli jätöksiä – niin paljon että piti katsoa mihin astuu. Viimeisimmässä Jahti-lehdessä on kuvaus Savon poikien kettujahdista. Ei näemmä kovin helppoa hommaa, mutta yksi kettu saatiin eräksi Suonenjoen Jalkalan kylästä.