Miten harrastelija laskee, että kannattaa myydä tukit sahalle hankintana, kun pystyhinta on parempi kuin tienvarsihinta ja vielä pitäisi maksaa motoyrittäjälle hakkuusta ja ajosta. Taisi tulla kalliit kaffeet.

Hyvä huomio, noinhan se menee.

Hyvähän se on sopimus olla. Mutta eihän se estä tarjouksia kyselemästä ja myymästä muillekkaan. Jos metsänomistajalle metsätalous on enempi harrastelua ja päätyö on muualla  niin ymmärrän että ei aina viitsi juosta joka euron perässä. Sitten taas jos metsätalous on elinkeino niin tilanne muuttuu että kannattaa miettiä kuinka toimii ja keille leimikoita myy aina kohteen mukaan.

Nyt kun hinnat ovat olleet tasaiset vuosikaudet niin on hyvä seurata päätehakkuuleimikoiden keskikuutiohintoja niin kyllähän ne sahoilla ovat olleet useampia euroja parempia. Johtuen tietysti katkonnasta ja löysemmistä laatuvaatimuksista.

Eli kuitupuuleimikot sellufirmoille ja tukkileimikot sahoille niin taloudellinen tulos on hyvä.

Olen MG jäsen ha-pohjaiset ja jonkin verran A-osuuksia on kertynyt. Joskus kaupat tehdään MG kanssa, mutta yleensä ei. Päätehakkuu leimikoissa paikallinen saha on aina vienyt voiton. Ensiharvennuksissa MG on yleensä Storan kanssa kilpailut aika tasaväkisesti. MHY:n palveluita en ole puukaupoissa käyttänyt.

Ainakin eräällä isolla tukin korjuutaksa päätehakkuulla on vain muutamia euroja ja kuitupuun vastaavasti suht. suuri. Tilanne lienee samansuuntainen muillakin.

Talouden kannalta paras lopputulos, jos on mahdollista lajitella itse tai muuten eri laadut erilleen jo metsäpäässä, ja mittaus onnistuu tarpeeksi läpinäkyvästi. Ja vielä saisi tietysti korjuujälkikin olla kunnossa, muutoin hyväkään loppuhinta ei tule kokonaisuuden kannalta edulliseksi myyjälle.