Metsäasiantuntija on moton puikoissa. Työnjohtajille ja ostohenkilöille parempi nimitys olisi entinen metsäinsinööri. Ruohonjuuritasolla kuulostaa metsäinsinööri kouluja käyneensä Herralta.
Huonoon suuntaan on kerta kaikkiaan tämä titteleiden uudistus kulkenut. Kaiken huippuna ”metsämestarin” erikoisammatti (!) -tutkinto.
Ennen sotia syntynyt väki sentään vielä yleensä suhtautuu kunnioittavasti kun ilmenee, että ovat tekemisissä metsänhoitajan kanssa. Nuoremman väen korvissa varmasti metsämestari menee kirkkaasti metsänhoitajan edelle. Kirottua!
Etämetsän omistaja on kyllä aika umpiossa, ellei satu olemaan ammattilainen ja osaa lukea metsätaloussuunnitelmaa oikein. Olisiko se valtakirjakauppa (vaikka en sitä kyllä itse käytä) tällaiselle vähemmän asiaa tuntevalle mo:lle oikea tapa?
Itse olen kierrellyt ja vähän hoitanutkin nuo muutamat palstat. Leimikkoa suunnitellessa on kyllä tuntuma siitä, että mitä on tulossa. Ostomies kyllä kyseleekin aina, että mitä ite oot ajatellut vaikka kuvioiden tiedot ovat metsäverkossa.
Takavuosina naapurin isäntä hakkautti metsureilla savotan, jossa oli päätehakkuutakin. Ei käynyt itse työmaalla, mutta jälkeen päin ihmetteli pientä tukkisaantoa! Arvelen, että metsurilla oli kuidusta parempi tekopalkka!
Takavuosina oli sellainenkin ajanjakso, jolloin tukin laatu- ja mittavaatimukset olivat todella tiukat. Silloin ei olisi pitänyt myydä tukkeja lainkaan.
”Oikeilla taksoilla” hakattaessa on ollut tukkirungossa sama taksa tyvestä minimiläpimittaan asti. Kun hakattiin kuitua tavoitepituutena 2 – tai kolme metriä, niin ne piti kasata avohakkuualueellakin kourakasoihin. Kun vielä tuli aluspuun käyttö ja liputus, niin ne vaikuttivat aivan selkeästi puulajisuhteisiin, eli tukkia ei mennyt kuituun. Jos taas kuitu hakataan pitkänä, niin metsurille on ihan sama, tuleeko siitä kuitua vai tukkia.
Lyhythän se on metsäinsinöörin koulutus. Tullaan suoraan suoraan lukiosta ja useimmille ensimmäinen vuosi kuluu oppiessa tunnistamaan puusta kumpi pää puusta on tyvi ja kumpi latva. Eriasiahan onkin sitten jo metsäalan peruskoulutuksen saaneet, ehkä työelämässäkin jo kokemusta jopa ajo- ja tekokonekuskinakin. Sieltä tulee niitä ammattilaisia joilla on näkemystä.
Pitäisi palata vanhaan systeemiin jossa jo opistoon hakemiseen, mestariksi tai insinööriksi, vaadittiin parin vuoden työkokemus.Pioneerikoulutuksesta sai pisteitä.
Samaa mieltä wanhanjätkän kanssa. Sama se tuli muillakin aloilla, kun lopetettiin teknikkokoulutus pääsyyn vaadittuine harjoitteluineen. Tilanne vaatii toisaalta suoritusportaassa oma-aloitteellisuutta.
Yo-ammattikorkealaiselle käytäntö vaatii kovasti opettelua. Onnistuuhan se, jos on motivaatiota kehittää itseään.
Kajaani oy/UPM laittoi Kajaanissa ennen lopettamistaan nuoria DI:itä ensialkuun haalarit päällä paperikoneelle ennenkuin heistä tuli käyttöpäälliköitä.
Metsäasiantuntija tehtävänimikkeenä on mielestäni oikeinkin kuvaava sitä toimenkuvaa, joka hoitaa itsenäisesti esim. suuren metsäteollisuusyrityksen puunhankintaa omalla alueellaan. Heidän kauttaan löytyy lähes kaikki metsään liittyvä osaaminen ja jos ei löydy niin firmasta saadaan erikoishenkilö jatkamaan siitä, esim. sukupolven vaihdokset ym.
Puunhankinnan metsäasiantuntia tehtäviin hakeutuu ja valikoituu henkilöt, jotka on ulospäinsuuntautuneita, markkinointi henkisiä ja ovat itsekin kiinnostuneita metsätaloudesta, siinä on hyvä lähtökohta onnistuneille puukaupoille, jos firmaan on syntynyt jo pitempiaikaista kanssakäymistä.
Metsätalousinsinööri koulutusnimike pitää sisällään opiskelua 4 tiivistä vuotta, osassa ammattikorkeakouluista saa mahdollisuuden painottaa opintoja kaupallisilla aineilla. Alalle tarvitaan myös jatkossa teräviä, ja maastokelpoisia nuoria henkilöitä. ” Virtual Forest toiminnot yleistyy ”
Just joo, olisiko se nimitys sitten ”Virtuaali-insinööri”? Sehän olisi hyvä työkaveri meille ”nettimetsureille”.
Noissa esittelyissä kaveri oli pilkillä salin nurkassa ja haukikin tärppäsi! Kuinkahan se vastaa hakeutumista järven jäälle, reiän kairaamista ja ahventen narraamista?
Me harrastettiin pojan pojan kanssa nettikalastusta ”Muumipappa kalassa” ohjelmalla. Nyt kun poika on jo koulussa, niin ei häntä enää muumikalastus kiinnosta.
MINÄ OLEN TÄÄLÄNKIN PÄINKIN,MONIT NUORIT METÄ INSINÖRIT KOULINUT KUN.E1 OLE KOLUN PENKILÄ OLE,SELVINTYT ETÄ.MIKÄ SE ON SE METÄN,HOITON AMATIA TA1TO SEKÄN,KUINKAN SE RAHA METÄ TEHTÄÄN.KUN MUISTAN KUN ON JOKUN,NUORI INSINÖRI ON TULTUT MINULENKIN,NEUVOMAAN ETÄ.KUINKAN SE TAMIKON PERKAUTUS,HARVENTUS TEHTÄÄN E1 KUITENKIN,KAUVAN TYÖN MAALAN VIIPYNTYT KUN,LÄHTI AUTON OVIT PAUKUEN.KUN E1 SE KIRJAN,VIISAUS KÄYNTYT YKSIIN TOTENLISEN METÄN,HOITON AMATIA TA1TON KANSA.EN TIETÄN MIHINKÄN ON,SUOMIN KOULUNTUS MENOSA VIELÄNKÖN,NUORIT INSINÖRIT ERONTAA KUUSIN MÄNTYSTÄ.
”Lyhythän se on metsäinsinöörin koulutus. Tullaan suoraan suoraan lukiosta ja useimmille ensimmäinen vuosi kuluu oppiessa tunnistamaan puusta kumpi pää puusta on tyvi ja kumpi latva.”
En tiedä puhuuko wanhajätkä omasta kokemuksesta vai mistä, mutta enpä usko että kovin moni nykyäänkään menee mti:ksi opiskelemaan ellei ole ennestään kokemusta ja/tai kiinnostusta ollut nuorempana metsään liittyviin töihin. Harjoittelujaksotkin on pakollisia myös yo-pohjaislla linjoilla.
Helpompi sinne tosin voi olla päästä kuin aikoinaan, kun itsekin hain ja pääsinkin opiskelemaan. Silloin alle 3 % yli 700 hakijasta pääsi sisään.
Eipä tuo metsäala mitää rakettitiedettä ole. Neljä vuotta on ajan haaskausta. Nuo asiat oppisi parhaiten oppisopimuksella olemalla työharjoittelussa vanhemman työntekijän mukana. Vuosi teoriaa olisi aivan riittävä määrä. Nykyisin ei tarvitse edes osata itse laskea mitään.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.