Kyseessä ei ole ilmainen palvelu, vaan Veikko Iittasen sanoin metsänomistajien julkisilla varoilla rakennettu. Mitä sitten tarkoittaakaan, valtion budjettia kai, veronmaksajia eli meitä joka tapauksessa.

Suomessa on tarve ja ehkä jossain määrin pyrkimyskin yksinkertaistaa asioiden hoitoa ja poistaa päällekkäisyyksiä. Tähän saakka kemera-hakemus on mennyt sähköpostilla, joten mielestäni metsään.fi-järjestelmää ei tuollaisten asioiden hoitoon ole tarvetta rakentaa. Ainakaan mitään merkittävää etua siitä tuskin on saatavissa.

Kaavatiedot on omilla nettisivuillaan olemassa, joten turha niitäkään on siirtää toiseen paikkaan, jossa jonkun pitää muutokset päivittää. Alkuperäisillä sivustoillaan on jo porukka, joka niitä ylläpitää.

Olisihan hienoa, jos kaikki tarpeellinen löytyisi yhdestä paikasta. Käytännössä siinä vain rakennetaan päällekkäisyyksiä, eikä se ole julkisten kustannusten paisumisen takia hyvä juttu.

Tässä nyt Gla ja joku muukaan ei ole ymmärtänyt mistä tässä kokonaisuutena on kyse. Aivan varmasti näin massiivisen tietovaraston käyttöönotossa voi olla ongelmia aliuksi niinkuin on ollutkin, mutta kehitys kulkee aivan oikeaan suuntaan. Laserkeilausta tuskin on ajateltukaan ainoaksi tiedon keruu menetelmäksi. Esim. maastotyönä kerätty tieto on aivan tätä päivää nyt ja jatkossakin. Maastotyönä kerätyn tiedon päivittäminen metsään.fihin on ainakin omalta osalta onnistunut joka kerta hyvin sujuvasti. Kaikkein sujuvinta oli siirtaa tuore metsäsuunnitelma sinne metsään.fihin.

Kaukana ei toivottavasti ole sekään päivä kun metsäkone laserkeilaa käsitellyn kuvion hyvinkin tarkkaan ja tieto päivittyy metsään.fihin.

Kasvumallien suhteen kehitettävää on edelleen, koneellisestihan niitä puustotietoja kasvatetaan. Kasvumallien epätarkkuus tuskin on kuitenkaan Metsäkeskuksen syy. Ja sama ongelma on ollut metsäsuunnittelun alusta lähtien.

Päällekkäisyyksistä on digitaalisessa ympäristössä turha edes puhua. Paikkatieto on ”tasoja” ja kaavatieto on yksi sellainen. Kyseinen taso yksinkertaisesti vain siirretään sitä ylläpitävältä toinijalta metsään.fihin.

Jos Gla meinaa, että sähköpostin liitetiedosto on sähköistä asiointia niin hän on pahasti väärässä. Ei. Sähköistä asiointia on se, että olemassa olevaa tietoa ei tarvitse rustailla pdf-pohjille vaan vaikkapa juuri kemera-asioissa riittää kun klikkaa sitä kuviota ja valitsee, että ”hae kemeraa” ja muutama klikkaus perään ja hakemus on lähtenyt käsittelyyn. Pdf:ien siirtely ei paljoa paperipostista eroa.

Tietojen avaamisessa hyötyjiä on metsänomistajat. Jos kaikkien tiedot avattaisiin kaikille, kaikki pääsisivät hyötymään. Ne passiivisetkin, jotka MTK haluaa pitää metsätalouden ulkopuolella.

Meillä voi kuka tahansa katsoa kenen tahansa verotietoja. Kuinka moni on kytänny paljo naapuri tai naapurin firma on tienannu? Ei varmaan kukaan kun ei kinosta.

Juuri näin chester, Glalla ja minulla on varmasti aikaa laatia hakemus vaikka ruutupaperille ja jatkossakin se on mahdollista, mutta onko se järkevää?

Esimerkiksi juuri kaavatietoja ei nimenomaan ”säilytetä ja ylläpidetä” monessa paikassa vaan se haetaan ja esitetään sähköisesti yhdestä paikasta ja esitetään monessa kanavassa. Aivan niinkuin tilan rajat jo pitkään. Ei niitäkään piirretä monessa paikassa erikseen vaikka lohkomisen jälkeen.

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?

Valtiolla on tavoitteena, että ajantasaisin metsävaratieto on yhdessä tietokannassa ja että kaikki päivittävät sitä. Se on hyvä tavoite ja tuskin mikään muu taho ottaisi sitä tehtäväkseen.

Parasta olisi jos tiedot avattaisiin omistajatietoineen. Vain se mahdollistaisi passiivisten aktivoinnin. Joidenkin mielestä passiivisten tulee kuitenkin pysyä passiivisina vaikka oma organisaatio ei ole aktivoinnissa onnistunut.

Chester: ”Kun rustaamasi kemera-hakemus on saapunut sähköpostilla Metsäkeskukseen, pitää se käsin syöttää järjestelmään. Metsään.fi kautta tulevat ilmoitukset siirtyvät suoraan järjestelmään ilman näpyttelyä ja kuvion piirtämisiä. Tai ainakin toivon niin..”

Pete: ”Juuri näin chester, Glalla ja minulla on varmasti aikaa laatia hakemus vaikka ruutupaperille ja jatkossakin se on mahdollista, mutta onko se järkevää?”

Ainakin Metsälehdessä todettiin, ettei tuo vaikuta hakemusten käsittelyyn. Tarkoitus on nimenomaan helpottaa hakijoiden työtä. Mutta ehkä te tunnette asian paremmin.

Kolmannen kerran totean, etten vastusta asioiden kehittämistä sujuvampaan suuntaan, vaan toivon asioiden korjaantuvan. Otsikon mukaisesti tässä tapauksessa en vain usko, että konkreettista hyötyä lähivuosina on tiedossa, ainoastaan järjestelmän rakentamisesta aiheutuvat kulut juoksee.