Keskustelut Luonto Metsä meidän jälkeemme

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 237)
  • Metsä meidän jälkeemme

    Merkitty: 

    Emeritusprofessori Sixten Korkman valitsi tietokirjallisuuden finlandiapalkinnon saajaksi ”Metsä meidän jälkeemme” teoksen.

    ”Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Miten tähän on tultu? Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsäluonto säilyisi seuraaville sukupolville? Journalistisella otteella kirjoitettu teos tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen. Se ehdottaa vaihtoehtoja ”puupelloille” ja pohtii yhdessä metsänkäyttäjien ja tutkijoiden kanssa, millaista suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa – sellainen metsä, josta hyötyvät niin kansantalous kuin elintilastaan taisteleva helmipöllökin.”

    https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/vuoden-2019-tietokirjallisuuden-finlandia-palkinto-metsa-meidan-jalkeemme-teokselle/

  • A.Jalkanen

    Kyllä, olen Timpan kanssa samoilla linjoilla. Minäkin epäilen, ja myös jotkut oikeat punkkitutkijat, että aiempi punkkitautien epidemia johtui maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta, jossa oltiin kotieläinten kanssa läheisesti tekemisissä. Kotonani ei ollut lehmiä enkä joutunut lapsena nyppimään punkkeja. Samoin punkkitutkijat vahvistavat sen huomion, että punkit keskittyvät alueille, joilla niiden isäntäeläimet oleskelevat.

    Avohakkuiden määrällä ja punkkitautien määrällä on yhteys myyrien määrän kautta. Myyrätutkijoiden mukaan myyrien määrä on noussut, koska huippukannan aikaan ne hyödyntävät ravinnonhankinnassaan myös avohakkuualueita ja taimikoita, mikäli petouhka on alhainen.

    Planter

    Kyseinen kirja sai tietokirjallisuuden palkinnon, joten se pitää sisällään vain tutkittua tietoa. Avohakkuut lisäävät borrelioosia, se on tutkittu?

    Tietokirjan määritelmä:

    ”Tietokirjoiksi kutsutaan kirjoja, joissa esitettyjen asioiden katsotaan perustuvan tutkittuun tietoon, verrattuna esimerkiksi fiktioon.”

    Remie

    1950 luvulla ei puhuttu punkeista mitään. 1960 alussa joku joskus tokaisi että lepikössä saattaa olla punkkeja. Koskaan ei niitä kukaan kyllä nähnyt. Metsässä ei sitä vaaraa ollu vaikka karja laidunsi kaikkialla. Sen sijaan paarmoja ja hevospaarmoja, kärpäsiä ,isoja ja pieniä. Ampiaisia, kimalaisia, vaaksalaisia, mehiläisiä kuhisi niin että auringon valo hämärtyi, koskaan eivät pistäneet kun oli hiljaa eikä liikkunut. Kivahan niitä oli tuojottaa kun nenän päässä ojenteli tuntosarviaan mehiläinen tai jokin muu pörriäinen. Punkkeja ei ollut eikä hirvikärpäsiä. Ovat nykyajan luomuksia.

    A.Jalkanen

    Planter, kirjoitin aiemmin: ”avohakkuu yksin selittää ilmiötä heikosti”.  Jos borrelioosin esiintymistä selittävään malliin laittaa selittäjäksi vaikka avohakkuiden määrä per kunta ja selitettäväksi muuttujaksi borrelioosipotilaiden määrä per kunta, veikkaan että selittäjä joudutaan hylkäämään, koska se selittää niin minimaalisen osan ilmiöstä.

    Siis, mitä on tutkittu tieto? Lasketaanko tutkituksi sellainen tieto joka on tiedeyhteisön enemmistön mielestä tällä hetkellä todennäköisin selitysvaihtoehto. Verrataan vaikka ilmastonmuutokseen: suurimman osan mielestä se on ihmisen aiheuttamaa suurelta osin mutta ei kaikkien mielestä. Toimittaja Matti Virtasen ilmastopamfletissa annetaan puheenvuoro vähemmistölle. Samoin, borrelioosiepidemia johtuu suurimman osan mielestä ilmastonmuutoksesta ja punkkien isäntäeläinten määrän kasvusta. Petouhka toistaiseksi mukana vain vähemmistön mielestä, mutta tilanne voi muuttua kun saadaan uutta tutkimustietoa. Onko ”Metsä meidän jälkeemme” siis pamfletti eikä tietokirja? En osaa vielä sanoa, pitää ensin lukea kirja!

    Planter

    ”Siis, mitä on tutkittu tieto?”

    Siinäpä hyvä kysymys. Se voi olla vaikka väärin tutkittua tai huonosti tutkittua.

    Biohorror

    Kirjassa oli muutamia validejakin pointteja esim. Inarin metsien hakkaamisen taloudellisen kannattavuuden kannattamattomuus sekä puiden maanalaisen sieluelämän havainnot.

    Kirjassa vinkattiin, että douglaskuusen ja koivun rihmastojen välillä tapahtuisi ravinteiden luovutusta mistä en ollut kuullutkaan. Asia tosin mainittiin yhdellä rivillä, joten pitää etsiä asiasta enemmän tietoa.

     

    Biohorror

    https://e360.yale.edu/features/exploring_how_and_why_trees_talk_to_each_other

    Olisikohan tuo tutkimus? Kyseessä paperikoivu, mutta olisiko kotimaisilla koivuilla sama vaikutus?

    Timppa

    Missähän päin Suomea Remie on liikkunut, kun 1950-luvulla ei ole tavannut punkkeja?  Joskus ne olivat ainakin meillä päin kahvipavun kokoisia imettyään verta koirista, kissoista, lehmistä ym.

     

    Planter

    Alla olevan linkin kirjaakin tituleerataan tietokirjaksi, epäilen kuitenkin, ettei tiedeyhteisön enemmistö allekirjoita kaikkea mitä siinä esitetään. Vuoden tietokirjaksi voidaan ilmeisesti valita pamfletti tai fantasiakirjallisuus ja sitä voidaan käyttää tietokirjana vaikka opetuksessa, niin maailma muuttuu. Fakta ja fiktio ovat sekaisin kuin pääministerin saappaat.

    https://www.gummerus.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/W–MMlg6Q6egsTe3b-Abfw/kohuttu-tietokirja-puiden-salattu-elama-muuttaa-kasityksemme-metsista/

    Suomalaisen metsänhoitajan näkemys Saksalaisen metsänhoitajan tietokirjasta:

    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/mielipide/artikkeli-1.466769

     

    Puuki

    Selvisi tuosta maastullin artikkelista sekin mistä on tullut se käsitys, että puut kasvaisi sitä nopeammin mitä vanhempia ne on. Sitä ”tieteellistä totuutta” on sitten innokkaasti lainattu Suomessakin .

    Käsitys sopii jk:n puolestapuhujille mutta ei pidä paikkaansa muulloin kuin silloin, kun ku-taimet on kituneet vuosikymmeniä alikasvoksena ja sitten tilanne syystä tai toisesta paranee ja kasvutekijät tulee taimelle paremmiksi ; silloinhan sen kasvu saattaa nopeutua iän karttuessa.
    Harvinaisemmasta tapauksesta tehdään päätelmä joka yleistetään koskemaan kaikkia metsiä . Silloin saadaan aikaan ed. kaltainen puolitotuus joka ei isommasssa mittakaavassa pidä olenkaan paikkaansa.

    Jopa Inarin metsissäkin saattaa onnistua kannattava metsänkasvatus, jos männikkökangas uudistuu luonnostaan, kuten kuivat kankaat yleensä tekeekin, ja pitkän kasvatusajan kompensaationa hoitokulut jää vähäisiksi. Vanhoja luonnontilaisia metsiä kannattaa silti suojellakin ei sillä, mutta ei kaikkia metsiä sielläkään voine suojelualueiksi muuttaa.

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 237)