Timppa täysin oikeassa. Itse olen pohtinut yli- ja alihakkuiden ongelmia. Systemaattioset alihakkuut salakavalia, koska vaikutus ilmenee aikaisintaan 20 vuoden kuluttua: tuottavimman ikäluokan ala putoaa ja sitä myöten kasvu. Ja jos tuolloin orjallisesti noudatetaan periaatetta jonka mukaan kasvua enempää ei voi hakata, niin tuossahan on alku pitkäaikaiselle alaspäin menevälle kierteelle.

Jos puuta halutaan tuottaa tehokkaasti, niin jossain vaiheessa pitää hakata vain kylmästi yli. Vanha vuosilohkosysteemi voi ehkä kuitenkin olla fiksu, pinta-ala jaettuna kiertoajalla ja tuloksen mukainen hehtaarimäärä joka vuosi kenttään plus samat määrät harvennuksia. Keskimäärin. Kiertoajan lopussa ikäluokkarakenne onkin sitten jo optimaalinen, puuntuotannon tehokkuutta voi sitten säädellä haluamakseen kiertoajan pituudella.

Helmipöllökappaleessa on erikoinen asetelma. Kirjan mukaan helmipöllö tarvitsee vanhahkoa, tiheää ja kuusivaltaista metsää. Eloonjäävyys paranee, mitä enemmän sen elinpiirissä on tällaista tai keski-ikäistä metsää.

Onnistunut jatkuvan kasvatuksen metsä on käsittääkseni suurempien puiden osalta harvaa ja jos alikasvosta halutaan saada, suurempien puiden pitää olla pääosin jotain muuta lajia kuin kuusta.

Ei kuulosta helmipöllön valtakunnalta.

Sitten saman kappaleen lopusta eräs yksityiskohta. Jatkuva kasvatus olisi isolle osalle metsälintuja kannatettava asia. Etelä-Pohjanmaalla suositaan kuitenkin vain yhtä menetelmää, avohakkuuta.

Me kaikki tietysti ymmärrämme, mitä tuossa yritetään sanoa. Silti aktiivisen metsätalouden ulkopuolella oleville viesti on aivan erilainen.

Minulla on ainoa havainto helmipöllöstä, kun se istui aukossa kelon oksalla ja yritti löytää syötävää.  Sillä kertaa ei onnistunut.

Tuo pöllöjuttu on kyllä kummaa propakandaa.  Siitähän oli taannoin juttua sen yhden raukkapearkapöllönpoikasen surkeasta kohtalosta avohakkuuaukon reunalla.  Jossain luonnontieteellisen museon johtaja kirjoitti, että pöllöt nimenomaan tarvitsevat aukkoja, joissa niiden on helppo saalistaa runsaasta myyräkannasta.

Minäkin olen sitä mieltä, että jatkuvan kasvatuksen metsät ovat usein parempia metsäkanalinnuille.  Toisaalta jaksollisen kasvatuksen metsistäkin löytyisi elinmahdollisuuksia huomattavasti suuremmalle kannalle.  Kyllä muut tekijät kuin metsänhoito vaikuttavat näihin kantoihin.  Siis ilmasto ja pedot.

Jatkoa edelliseen. Luke on julkaissut muutaman vuoden tauon jälkeen metsätilastoja kirjamuodossa. Tervetullut uudistus!

http://www.luke.fi/uutinen/suomen-metsatilastot-2019-tuhti-tietopaketti-painettuna-ja-verkossa/

Linkistä Tilastotietokanta pääsee tekemään omia hakuja:

http://www.stat.luke.fi

Ohessa Luken tilastosta vuonna 2017:

***Metsienhoidon rästit lisääntyvät. Myöhässä olevia taimikonhoitoja, taimikonhoitorästejä, on 795 000 hehtaaria eli 50 000 hehtaaria enemmän kuin edellisessä inventoinnissa. Nuorien metsien ensiharvennusrästejä on jo lähes miljoona hehtaaria. Vaikka ensiharvennusmäärät ovat viime vuosikymmeninä selvästi lisääntyneet, lisäys ei vastaa metsänhoidollista tarvetta.***

Olisko karkeasti nyt  1,8 miljoonaa hehtaaria jo vailla hoitoa? (taimikot ja nuori metsä)

Kun metsureita on +/-  2500kpl ja jokainen raivaisi 100 ha vuodessa, niin millä työvoimalla ja kuka tekee ne entiset rästit pois plus nykyisen tarpeen mukaan ajoissa taimikonhoidon? Kaikki karkaa käsistä.

En olisi niinkään varma, että Suomen metsiä uhkaa kato hakkuiden takia, koska hakataan mitä voi mutta taimikot ja nuoret metsät ei kyspy vielä hakattaviksi.-  Paitsi nuori metsä–tuli tuolta lukijoiden kuvista mieleen ne  epäonniset energiapuuviritykset. Jos jatkossa Suorittavan kuvien kaltainen näkymä on yhä yleisempi, voipi olla, että sitä *luonnonmukaisenkaltaista* ja *monimuotometsää* tulee jatkossakin riittämään. Kato tulee hyvästä tukkipuusta.

Se on just niin, että hakkuita vastustavat käyvät vain isojen aukkojen reunoilla mutta jättävät sadattuhannet hehtaarit monimuotorääseikköä huomioimatta. Kannatan silti aukkohakkuissa jättämään riista /jättöpuuryhmiä, jotta erilaisten eliöiden välille ei tule liian suuria tyhjiä katvealueita.  Vrt, jos kahden liito-oravakohteen väliin tehdään iso aukko, liito-orava pääsee paikasta toiseen jatkossakin, kun on jätetty sopivia puita turvaamaan lentopolku.

Kaakkois-Suomessa on hakattu jo ylikin kestävän kehityksen, johtuen metsäteollisuuden keskittymisestä, joten monimuotoisuuden ylläpito on tarpeen. Kaakossa on paljon taimikkoa ja nuorta metsää.

Suomessa ei ole tällä hetkellä tarpeeksi porukkaa metsänhoitotöihin. Siis raivaamaan taimikoita.  Mh kaudestakin osa aikaa ollaan istuttamassa tai kylvämässä uutta mutta raivaustyövoima sen kuin vähenee eläköitymisen myötä. Mistä uutta työvoimaa?

Pitäisi kantaa huolta, että metsät tulisi hoidettua istutuksesta eteenpäin oikea-aikaisesti. Vaikka hakkuut puolitettaisiin, se ei poistaisi sitä ongelmaa, että tuottaako nykyiset taimikot ja nuoret metsät tervettä puustoa tehokkaasti vai onko tulevaisuudessa metsäkone siellä tekemässä loputonta kannattamatonta energiapuusavottaa, kun muuta ei voi.

Kuka kertoisi sen niille, ketkä hakkuita vastustavat..että ilouutinen, kyllä riittää risukkoa ja monimuotoa, kun ei ole tekijöitä sinne alkupäähän.. Eikä moto välttämättä mene jatkossakaan hoitamattomiin rytöihin.

PS. Kaakkois-Suomen tilannetta avittaa se, että Venäjältä ei puu lopu….