Sellubuumi alkaa taittua, toimitukset Kiinaan vähenevät ja Husumin laiterikko ovat taittaneet yhtiön liikevaihdon kasvun. Metsäteollisuuden huippusuhdanne ainakin sellun osalta alkaa olla ohi.
Taitaapa olla vain hengästystauko. Sellubuumi tulee jatkumaan. Kehitysmaat kehittyvät ja kauppa käy ja paska-ja pakkauspaperi tekee kauppansa. Tulonjako metsänomistajan ja teollisuuden välillä tulisi olla vain tasaisempi.
”Tulonjako metsänomistajan ja teollisuuden välillä tulisi olla vain tasaisempi.”
Nythän se tasoittuu kun metsäteollisuus ei enää saa niin hyvää voittoa tuotteestaan. Puunhinnan nousun kautta tasoitusta on turha odottaa. Kun teollisuus tekee paljon voittoa nousee puunhinta edes jonkunverran ja huonoina aikoina taas laskee.
Tulonjako on tasaisimmillaan kun puunhinta on alhaalla ja teollisuudella menee huonosti. Sitä emme varmaan toivo.
Yksittäiseen osakkeeseen sijoittaminen on aika hyvä tapa menettää rahansa. Isot instituutiot aloittavat myynnit, jotka yleensä kestävät viikkoja tai kuukausia, jos tuloskäännettä ei tule. Pörssimarkkinat ovat ennakoineet metsäteollisuuden syklin laskua jo kuukausia ja oikeassa näyttävät olleen.
Suuret sijoittajat saavat tietoa markkinoista koko ajan. Piensijoittajille tätä tietoa ei yhtiöiden toimesta jaeta, vaan he ovat osakemarkkinoilla aina häviäjiä.
”Tulonjako on tasaisimmillaan kun puunhinta on alhaalla ja teollisuudella menee huonosti. Sitä emme varmaan toivo.”
Tuo asetelma on juuri luuserin asetelma. Metsänomistajan tulisi pystyä ottamaan tuotteestaan maksimaalinen hinta tilanteessa kuin tilanteessa, eikä keräillä almuja niin kuin nyt. Maatiloilla tämä asetelma on ollut jo kauan, ja ilmeisesti sieltä opit on peritty. Maatiloja tulisi vähentää rajusti, että jäljelle jäävät pärjäävät paremmin. Sama homma metsätiloilla.
Onneksi palkkakustannukset eivät päässeet tässä noususuhdanteessa juuri karkaamaan. Kiitos Sipilän KIKYn. Stora Enso ja UPM ovat velattomia yhtiöitä. Metsägroupilla oliko 800 miljoonaa velkaa. Suomen metsäyhtiöt ovat kautta aikain vahvimmassa kunnossa.
@ Kalle ei porssiyhtiot jaa suursijoittajille tietoa enempaa kuin muille markkinaosapuolille. Piensijoittajien ammattitaidottomuus on syyna heikompaan tuottoon osakemarkkinoilla. Sama patee metsaomistajiin, ammattitaito ratkaisee. Puukaupassa on vain myyjilla kohtalaisen amatoorimainen ote asiaan. Ostajat taas ammttilaisia ja sehan meilla nakyy puun hinnassa.
Maksimaalinen hinta ei ole ihan noin vain otettavissa tilanteessa kuin tilanteessa. Tai onhan se, jos maksimaaliseksi lukee sen hinnan minkä ostajat on kulloinkin valmiita enimmillään maksamaan. Hintojen vaihteluväli tuppaa vaan olemaan alkutuotannossa melko rajoitettu nykyaikana. Mielelläänhän sitä myisi esim. hyviä tyvitukkeja niiden käyttöarvon mukaisilla hinnoilla mutta ei ole kukaan valmis maksamaan sitä hintaa lähialueella. Ulkomaillekaan niitä ei voi markkinoida pienerissä. Mutta pystyy niihin hintoihin toki jotain vaikuttamaan, kun ei myy liian halvalla ollenkaan, jos ei ole pakottavaa tarvetta. Ja mm. tekemällä kaupat kullekin leimikolle sopivilla mitoilla. Nythän oli jonkinlainen piikki tukkien hinnoissa ; nimellinen hinta ainakin käväisi 80-luvun lopun hintojen tasoilla :).
Maatiloillakin taitaa tuotteiden myyntihinnat määräytyä jotenkin muuten kuin tuottajien omilla päätöksillä.
Eiköhän sitä ole nyt puun huippuhinnat nähty tässä nousupiikissä. Vähän sama kuin bensan mittarihinnassa: öljyn hinnan nousu siirtyy hintoihin heti, mutta laskussa myydään ensin vanhoja varastoja.
Surkea on puuntuottajan asema. Teollisuus tulee lobbaamaan rajusti mahdollisia kilpailijoita (uusia sellutehtaita) vastaan mm. ilmastokysymyksellä. Aina syyt tarpeen mukaan.
Tässä kuitupuun hinnassa ei taida auttaa kuin vienti isossa mittakaavassa. Ehkä joskus päästään balttien kanssa ruotsalaisten ja keskieurooppalaisten reserviksi ja saadaan aina hetkellisesti hyvää hintaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.