Tolopainen voi ostaa niillä S-bonuksillaan hyviä osinko-osakkeita. Vuoden kuluttua niitä on jo ihan hyvä salkullinen.

Bonukset maksaa aina asiakas. Melko saman lopputuloksen saa kun ottaa sijoitusfilosofiakseen ostaa vain niiden yritysten osakkeita jonka tuotteita tai palveluita käyttää. Ei niin paljon harmita maksaa kun tietää että saa ”palautusta” osinkojen muodossa.

Metsäyhtiöt ovat ihan hyviä sijoituskohteita olleet mikäli niitä on ostanut oikeaan aikaan. Esim. finanssikriisin jälkeen ostetut UPM tai silloinen mreal ovat nousseet oikein mukavasti ja boonuksiakin (osinkoja)on  tullut matkalla. Upm osake taisi käydä 4€ arvossa ja mreal 0.2€.

<p>Bonukset on ihan ”peanuts.”  Kusetusta. Jos ostat abc-asemalta esim. bensaa, on litrahinta bonusten verran korkeampi kuin muualla. Apinaa koijataan bonuksilla. </p><p>Jos haluaa säästää ruokaostoksissa, kannattaa ostaa tarjoustuotteita ja tarkistaa, että tarjous on todellinen. </p>

Palautuspulloista on joskus maksettu enemmän kuin osakkeista. Vai mitä Talvivaaran entiset omistajat.

Tottakai kannattaa pistää kaikki rahat kiinni mahdollisimman paskaan yritykseen. Eikä missään nimessä luopua niistä vaikka kuinka paskaa tiedotetta ja myyntisuositusta tulisi.

Minulla on myös ja luovuin niistä hyvissä ajoin.Jo ensimmäisien prosessiongelmien ilmaantuessa julkisuuteen alkoi kiertely ja vähättely. Siinä oli heti selvää, että asioista kerrottu kaikkea. Silloin osake oli vielä suhtkoht korkealla, eikä siinä vaiheessa ollut mitään konkurssia lähelläkään.

Jos osake laskee 10% hankintahinnasta, niin luovu siitä. Ihan perussääntö kaikissa sijoituskirjoissa. Realisoi tappiot nopeaa ja voitot hitaammin.