Oliko 10-14 heinäkuuta nouseva vai laskeva kuu? Pitää raivata laskevan kuun aikaan 😉

Tein vajaat 10 vuotta sitten hirvien talvilaidunalueella olevan tuoreen kankaan kuusi-koivu -sekataimikossa varovaisen perkauksen tavoitteena sekametsän kasvatus kokeilumielessä normaalista poikkeavalla tavalla. Samalla tilalla ovat hirvet saattaneet tärvellä perkaus-harvennuksen jälkeen koivut käytännössä täysin.

Paikalla oli ilmeisesti jo ennen hakkuuta syntyneitä kuusen taimia ja koivikon kasvuunlähtö ei ollut mitenkään salamannopea, joten koivun ja kuusen pituusero ei ollut kovin iso, vaikkakin koivut toki olivat kuusia pidempiä.

Kasvatettaviksi aiottujen koivujen varjelemiseksi hirviltä sahattiin laikuissa yleensä keskellä olevia laatukoivuja ympäröivät koivut niin korkeaan kantoon, kun raivaussahalla suuremmitta vaikeuksitta ylti. Työ oli toki tavanomaista menetelmää hitaampi paitsi korkeiden kantojen takia, myös kasvatettavaksi aiotun puuston tilajakauman hahmottamisen vuoksi. Kuusien ympäriltä koivut kaadettiin enimmäkseen lyhyeen kantoon. Koivut olivat tuossa vaiheessa pari-kolmemetrisiä, kasvatettavat kuuset metrin – pari.

Pitkään kantoon sahatut koivut pensastuivat ja hirvet söivät enimmäkseen niitä ja lyhyeen kantoon sahatun puuston kehittämää vesakkoa. Taimikon vartuttua niin, ettei se enää ollut hirvituhoille altis, tehtiin taimikon harvennus. Koko puolen hehtaarin palstalta taisi löytyä kaksi hirvien taittamaa kasvatettavaksi suunniteltua koivua. Näiden ympäriltä pitkään kantoon katkotut puut puuttuivat.

Harvennus tehtiin toissa kesänä ja olen pannut merkille, että sinällään elinvoimaisten, pitkään kantoon aikoinaan katkaistujen koivujen vesominen on ollut varsin vähäistä. Vaikuttaisi siltä, että raivaussahan kanssa tuolle palstalle ei tarvitse enää mennä, seuraava toimenpide on ensiharvennus.

Itse olen havainnoinut että eniten on vesottumisella merkitystä maan kosteudella. Olen jopa talvella raivannut ja vesotumista ei ole normaalia enempää. Mutta kun maan kosteus on hyvä ja ravintoa maassa runsaasti alkaa vesottumien melko varmasti. Toinen on että kun vesakko on pääsyt reiluun 2 metriin niin juuristossa on voimaa ja vesottuminen kiihtyy huomattavasti. Olen joskus isännille todennut että kemera kelpoisen taimikon kun raivaa niin viisinkertainen vesakko on muutaman vuoden päästä tilalla.

Raivaukset kun tekee ajoissa niin seuraava raivaus on aina helpompi ja myös edullisempi.

Minullakin on tuosta kahteen kertaan käsittelystä hyvä kokemus. Tien penkat ajettiin murskaimella, jossain kohdassa paju oli niin suurta että jäi puolesta metristä metriin, riivityt kannot. Vaikka oli elokuu, niin ehti kuitenkin vielä tulla valtava määrä vesoja niihin kantoihin ja lehtäkin pukkasi. Ennen lehtien kellastumista sahasin ne kannot moottorisahalla niin tyynni pois kuin sain. Sillä kohtaa ei pajua ole näkynyt sen koommin.

Tästä kokemuksesta huolimatta en oikein ymmärrä miksi metsän puolella pitäisi tehdä kaksi raivausta samana kesänä? Työtä riittää muutenkin.
Tämä nimimerkin Burl tapa tehdä hirville kulkuesteitä valittujen tainten ympärille, sensijaa on mielenkiintoinen ajatus. Ollaan aika lähellä reikäperkuuta, jossa poistetaan vain kaikkein haitallisin kasvusto. Mitenkähän tuo onnistuisi männyn taimikossa? Suojaisivatkohan jostain metristä tai puolestatoista katkotut männyt ja koivut jääviä 2…2,5 metrisiä taimia.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Ammatti Raivooja:
”Husqihan on tehnyt metriseen kantoon sahaukseen oman reppuraivurinkin jo aika päiviä sitten.”

Minulla kalustoon tälläinen jo kuuluu. En ole korkeaan kantoon sillä vielä raivannut, mutta muuten kyllä. Se on epätasaisessa maastossa ja muutenkin vaikeissa raivauskohteissa eto peli. Vaikka onkin tarkoitettu korkeaan kantoon raivaukseen, niin sillä saa käytännössä raivattua myös lyhyempään kantoon kuin tavallisella raivurilla. Terä sopii joka rakoon eikä teränsuoja töki.

Terveisin: Korpituvan Taneli