Nyt ei taida Jalkanen itsekkään uskoa noihin väitteisiin. Jokainen meistä tietää mikä myyrän lisääntyminen on. Se on niin vilkasta että yhdellä eikä kahdella kettupoloisella riitä ruokahalua pienenkään aukon myyräkannan hoitoon. Myyrä ja sopulisyklejä on ollut iat ajat ja niitä on tutkittu hyvin runsaasti. Silloin kun myyräkannat ovat nousuvaiheessa minkäänlainen petoeläin reservaatti ei nousukautta voi uhata. Ainoa keino joka tähän noususykliin tehoaa on luonnon oma viirusepidemia joka tappaa myyrät sitten jossain vaiheessa.

Mukavahan sitä on täällä pohtia (joidenkin mielestä) mutta faktoille ei voi mitään.

No ei AC tiedät sen itsekkin. Pienpetokanta ei ehdi reagoida myyräkannan kasvuun. Kun syklin mukainen myyräkanta räjähtää kasvuun niin myyräkanta vähintään satakertaistuu siinä ajassa jossa pienpetokanta kaksin – kolmin kertaistuu. Sen vuoksi pienpetokanta ei ehdi reagoida myyräkannan kasvuun. Mikäli näin haluttaisiin olisi pienpetokanta jo ennakkolta kasvettava jo silloin kun ravintoa olisi vielä niukalti tarjolla. Tämä on luonnon vastaista. Mitä sen jälkeen tapahtuu vahvalle pienpetokannalle kun myyräkanta romahtaa ja ravintoa on niukalti ? Vastaan itse. Se kuolee aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin ja loisiin. Siten ollaan taas alkutekijöissä.

Voidaan ajatella myös että pienpetojen metsästyksellä puuttutaan tähän nälkäkuolemaan ja tasataan ravinnon vaihtelusta johtuvaa kuolleisuutta. Toisaalta tämä on myös eräässä mielessä karhun palvelus koska näin pienpedot lisääntyvät tasaisesti koko ajan koska kuolleisuuden aiheuttamaa vaihtelua ei synny.

Mutta se on varma että mikään pienpetopopulaatio, joka luonnossa elää ilman ihmisen toimittamaa lisäruokintaa, ei pysty yksin vaikuttamaan myyräkantojen syklimäiseen kasvuun. Tämä on samanlainen asia kuin hirviasia. Asia on vain näin ja vahinkoja on pyrittävä välttämään omilla toimilla. Tappaminen ei ole ainoa ratkaisu täällää myyrä puolellakaan. Olemme muokanneet luonnon siihen malliin että se palvelee parhaiten omia tarkoitusperiämme ja se myös tuo silloin lisähaasteita toiselle puolelle.

On tullut lampsittua lumen sulamista seuraten monta potentiaalista myyräpaikkaa. Vaikuttaa siltä että että häntäveikot on vallan hävinneet. Mutta tietysti ne palaa mutta koska? Ei ole ikävä mutta on mukava seurata miten hutkijat ja tutkijat asian selvittää. Nyt on paljon alueita joista ei myyrän olosta löydy jälkeäkään.

Jos olet vain yhdestä asiasta eri mieltä, huomaat pian, että et tiedä hänen mielestään juuri mistään muustakaan mitään.
Sellaista sanotaan normaalisti pikkusieluisuudeksi, mutta tämäpä kokee sen lähes omaksi neroudekseen.