Vähän olisi hyvä tietää ne kelvollisen taimikon kriteeritkin. Missään nimessä pelkkä yhden tai kahden puun asennon haku ei täytä metsäluonnon ja talousmetsän harmoonista tilaa. Jos kriteerit ovat sitä mitä yleis”mantrassa” hoetaan olemme jo vieraantuneet pahasti terveen kotimaisen talousmetsän kasvatuksesta. Ja sitä jälkeä aletaan jo pyydyksistä kokea.

Saisiko taas linkkiä juttuun, kun MT:n sivuilla oleva hakukone ei näitä löydä!

Erikoistutkija Smolander tietää hyvin, pitkäaikaisen uudistamisen ja taimikonhoidon tutkimustaustansa ansiosta (kuten suurin osa palstan aktiivilukijoistakin), että taimikoiden laatua alentavat meillä sekä heikot uudistamistulokset, heikko taimikonhoidoista huolehtiminen että erilaiset tuhonaiheuttajat. Tämä kehitys on luettavissa VMI tuloksistakin. Suonenjoella (alun perin metsänviljelyn koeasema) ja muilla taimitarhoilla metsänviljelyn karu tilanne on tietysti konkreettisena nähtävissä kun – kärjistäen – ainoastaan kuusen taimet käyvät kaupaksi.

Metsälakien väljentyessä on mielenkiintoista seurata, miten tilanne kehittyy. Yhden mahdollisuuden paranemiseen antaa metsävaratietojen laajempi jakelu metsäyrittäjille: markkinoikaa metsänomistajille aktiivisesti hyvää metsänuudistamista ja taimikonhoitoa!

Sori vaan. Ei voi vastustaa kiusausta: ” Ne ampuu oikein jareilla, naas kainalot on taytetty pareilla, taas pinnat kotiin vei, heipa hei,,,” Nuo sutta pelkaamattomat hypoteetikot, joitten elama on pelkkaa sorkkaelainten vastustusta. Onneksi ovat saaneet sanansa MT:een. Tulee rajusti painoarvoa.

”Suorittava porras” on näköjään ottanut elämäntehtäväkseen metsänomistajien syyttelyn taimikoittensa hoidon passiivisuudesta. Vaikka hoitotöiden ajoituksessa olisikin jonkinverran petraamista, ei se kuitenkaan oikeuta metsästysmaata vuokranneita hirviporukoita syöttämään hirvillään vailinaisen hoidon jälkeen säästyneitä taimkoita siten, että taimikon laatuluokka syönnöksien vuoksi putoaa.

Taimikoiden hoitotyön ajoituksessa on aina vaakakupissa taimikoiden kehityksen riittävä turvaaminen ja taimikoiden hoidon kustannukset. Jos hoitotyöt joudutaan vesakonperkuun osalta tekemään hirvimiesten syyttelyn ja selitelyn vuoksi vaikkapa ylimääräisesti kertaalleen, on työ hukkaan heitettyä rahaa, koska takeita hirvivaurioilta välttymisestä perkuun vuoksi ei kuitenkaan ole.

Viljavien maiden rauduskoivun tai hybrihaavan viljelyn estyminen liiallisena pidetyn hirvikannan vuoksi on todella suuri taimikoiden perkuutarvetta lisäävä tekija, koska rehevä maa jo luonnostaan vesottuu voimakkaammin. Koivun ja haavan kanssa selvittäisiin yhdellä perkuulla. Kuusen kanssa saa ensin tapella heinän ja vatun kanssa 2-4 vuotta ja perkuutarvetta tulee alueen hallanarkuudesta riippuen 2-3 kappaletta. Monesti tulee vielä energiapuusavotta 10-15 vuoden kuluttua perusmetsityksestä, jolloin osa kuusentaimista tuhoutuu.

”Suorittavan portaan” olisi viisainta lopetella hirvenmetsästäjien laatimien metsänhoito-ohjeiden levittely. Tiedän kyllöä, että hirvestysharrastuksesta nykyisellään on tehty omaa uskontoa tunnustava lahko. Toisinajattelijat pyritään vaimentamaan tai heidän ajatuksensa pyritään lyttäämään vääriksi.