Puulajit omissa ryhmissään on ihan kelpo ajatus. Tällöin kasvupaikkakin voi olla kullekin sopiva. .. .mutta koivurisua joka välissä!… Ei kiitos! Jos kerran taimet on suurella vaivalla saatu maahan , kannattaa huolehtia raivaamalla siitä ,että ei ole tehnyt turhaa työtä.

Raivaussahaa tarvitaan ilman muuta metsässä. Oli kyseessä mikä tahansa kasvatusmuoto.

Mutta tarvitseeko yhteiskunnan tukea sitä, että ihminen tai yritys hoitaa omaa omaisuuttaan? Niinkuin kaikissa tukijärjestelmissä, tämä johtaa tilanteisiin missä asia tehdään ensisijaisesti tukiraamien mukaisesti. Joku ulkopuolinen on esimerkiksi määritellyt, että pitää olla tietty määrä vuosia välissä, että saa samasta kuviosta uuden tuen (varhaisperkaus-taimikonhoito). Tällöin metsänomistaja harmittelee, että hoito ei tule tehdyksi optimaaliseen ajankohtaan. Just joo.

Sinänsä on tietysti hyvä että yhteiskunta tukee heikommassa asemassa olevia, ja luo elämisen mahdollisuuksia. Täytyy tuntua kurjalta elää sellaisessa köyhyydessä, että yhteiskunnan tukiverkot kaikkine sääntöineen ohjaavat arkipäivän valintoja. Mutta ahkeruudella tästä tilanteesta voi nousta ylös, jolloin voi myös luopua näistä tukien vastaanottamisesta. Uskoisin että se täytyisi olla tavoite yrittäjyydessä ja omistamisessa.

Rippe on oikeassa.

Paljo on löysäkätisiä tukia hyvinä aikoina pykätty. Esim. puoluetuet, terrorituki luontojärjestöille, osin asumistuki, metka, ulkomaan kehitysavut….

Heti on pari miljardia kasassa.