edit: nyt lipsahti toiston puolelle, sekunneista oli kiinni, pahoittelen

Eliitin kielellä se tarkoittaa nmh+100€. Sillä saa monta litraa pensaa pottumontun akrikaattiin. Pääsee nettiin.

♥ Kerttu

#5Gkuntuleeniinparemmintykittaa

Tuet vaikuttavat uskoakseni eriluontoisilla metsänomistajilla erilailla. Osa tarvitsee niin metsäpuolella, kuin muussa elämässä tukia” ilmaista rahaa”, jotta kannattaa alkaa toimia. Valtaosa ihmisistä ja niin myös metsänomistajista hoitaisi hommat ilman tukiakin,  minäkin hyödynnän tarjotut edut. Eiköhän moni kaupassakin hyödynnä tarjoukset, niin tämä taitaa mennä. Energiapuu on nyt kysyttyä, joten hintakin nyt on aivan toista, kuin parivuotta sitten. Metsätalouden tuet ovat pikkurahoja verrattuna varsinaisiin rahanreikätukiin joita Euroopan maat ovat kilvan kansalaisille lihavina vuosina luoneet.

Kysymykseen ,olisiko rästejä vielä enemmän ,jos ei olisi tukia ,löytyy vastaus rakkaasta naapuristamme Ruotsista . Hyvin ovat pärjänneet ilman tukia ja hoitorästejä löytyy vähemmän  kun Suomessa. Siitä voi vetää tietyt johtopäätökset.

Tukipolitiikka korjaantui hieman ,kun tukea alettiin kohdentaa myös varhaisperkaukseen. Hoitoviiveet on nykyisin mahdollista välttää. Pienpuuhun kohdistuva tuki puolestaan vesittää helposti hyvän alun ,jos tuen saamiseksi taimikot kasvatetaan hiukan liian tiheinä ja korjuu joudutaan tekemään ennen aikojaan alle 12 metriseen  puustoon . Tästähän juuri metsäkeskuksen hakkuujälkireklamointikin sai alkunsa. Moitteissa selkeästi todettiin ,että yksi syy hakkuun epäonnistumiselle oli liian varhain tehty harvennus. Nyt tätä tilaa pidetään sitkeästi yllä suuntaamalla korjuutuki juuri näihin alamittaisiin kohteisiin.

Olen siis edelleen sitä mieltä ,että mikäli sekä varhaisperkaus että th tehdään kunnolla ja ajallaan , pienpuun korjuutuki on tarpeeton. Puuston voi turvallisesti kasvattaa täyteen ensiharvennuskokoon eli 14-15 metrin pituuteen ja järeydeltään sadan litran tuntumaan tai vähän yli. Kantorahan jatkeeksi ei enää tukiaisia tarvita vääristämään kilpailua ja ohjaamaan huonoihin käytäntöihin.

Huonot käytännöt johtavat maamme keskimäärin pienillä pinta-aloilla siihen ,että pienialainen pienpuukohde ei olekaan kiinnostava ostajan näkökulmasta ja jää kysynnän puutteessa helposti vuosiksi ränsistymään . Se kelpaa vasta järeydyttyään riittävästi ,jotta se voidaan liittää väljennyshakkuun tai avohakkuun yhteyteen. Tuolloin mennäänkin sitten yhden harvennuksen taktiikalla kohti päätehakkuuta ja kärsitään kymmenien prosenttien taloudellinen vahinko kasvun ja laadun menetyksenä. Iso osa ensiharvennusrästeistä syntyy juuri tällä kaavalla. Hoitorästi siirtyy hakkuurästien luokkaan.

En ymmärrä, miksi suorittava on niin huolissaan tuosta 12 metrin pituusrajasta. Metsänomistajahan voi aivan vapaasti harkita, kasvattaako puita 4-6 vuotta kauemmin 14-16 metrisiksi ja tekee harvennuksen vasta sitten. Suhdanteet, rahantarve ja metsänhoidolliset seikathan metsänomistajien puukauppojen ajankohdan ratkaisee, eikä yksi keski-suomalainen eläkkeellä oleva motokuski.

Visalle totean ,että en todellakaan halua olla ratkomassa päätöksiä ,mutta kerron mitä eri vaihtoehdoista seuraa.

Seuraamalla metsän kasvua ja tekemällä sen perusteella ratkaisut vie paljon pidemmälle , kun se että kytätään tukiehtojen täyttymistä ja tehdään ratkaisut vasta sitten.

Ihmeen vähän tuntuu Visaa kiinnostavan tehdä hommat silloin ,kun ne sujuvat vaivattomasti  puuston kehityksen hidastumatta missään vaiheessa. Hoitotöihin käytettävän polttoaineen kulutuskin on mahdollista puolittaa ,kun raivaukset tehdään sormenvahvuiseen vesakkoon ranteenpaksuisen sijaan . Samalla hidastetaan myöhäisempääkin vesakoitumista ,kun pienemmissä kannoissa on vähemmän ”virtaa” uutta kasvua pönkittämään. Hyvässä kasvussa oleva tilan täyttävä taimikko hoitaa loput. Suurella todennäköisyydellä vältytään jatkossa ainakin yhdeltä raivaukselta kiertoajan kuluessa ja  mahdollinen seuraava kierros on helpompi toteuttaa. Näin säästyy energiaa tekijältä ja työkalulta. Rukkasia ei tarvitse kastella eikä itseään palelluttaa ,kun työt voi toteuttaa hyvällä säällä.

Välillä osuin tilanteisiin ,joissa metsuriparka raivasi kaatosateessa epätoivoisesti moton edellä talonkorkuista aluskasvosta. Tähän tilanteeseen joutumisen voi välttää tekemällä asiat silloin ,kun ne onnistuvat helpoiten. Jos työmuotoon tarjolla oleva  tuki osuu jollakin kohtaa sopivaan saumaan se pitää hyödyntää ,mutta vartavasten sitä on turha metsästää.