Onko merkintänauhojen väreille joku standardi tai yleisesti käytössä oleva tapa, mikä väri tarkoittaa mitäkin? Punaista yleensä leimikon rajoissa, mutta onko jotain ”koodia” missä käytetään keltaista-sinistä – eri raitoja jne?
Linnunpesiä ei näkynyt lähelläkään. Ja mistään raivausmerkinnöistä ei ole kyse, kun on yhtenäinen, viime keväänä istutettu taimikko, jossa ei ole minkäänlaista tarvetta raivauksille.
Kanalinnut pesät merkitään hakkuuaukealle usein nauhoilla sekä vuollaan saippuaa pesien ympärille jotta linnun pesästä lähtevä haju ei paljastu pesärosvolle.
Nauhoitin sisukkaasti työurani loppuun asti leimikot vaikka työnantaja kehoitti siitä luopumaan, jopa vähän kielesikin. Työalueellani oli kuitenkin muutama outo paikka, jossa GPS ei näyttänyt oikein eikä edes kännykkä pelannut kunnolla. Mm. lannoitushelikopterin lentäjä päivitteli mikä ihmeen monttu täällä on, kun gepsi näyttää mitä sattuu. Pääsyy oli kuitenki se, että olin vaatimattomasta työstäni kuitenkin sen verran ylpeä, että moton oli kuljettava juuri siitä mistä olin sen oikeaksi katsonut. Nauhoituksesta tuli kyllä kuskeilta usein kiitosta. Käytin seuraavaa värikoodeja:
Punainen: leimikon raja. 2×punainen: tilan raja 3×punainen: pyykki Keltainen: reitti tieltä leimikolle / varastopaikka Sininen: säästöpuuryhmä, merkattiin ennakkoraivattavilla kuvioilla, muilla valinnan teki motokuski. Koulutuspäivillä puhuttiin usein ääni väristen ”sisäisestä asiakkuudesta”. Mielestäni tämän asiakkuuden tärkeimpiä toteuttamisia on palvella marraskuun räntäsateessa iltatuurissa töitä tekevää hakkuumiestä siten, että leimikko on hyvin merkitty.
Metsätehon opas antoi mallin ja yleisohjeen leimikoiden rajauksiin ja niiden merkitykseen maastossa. Punainen oli lähes kaikilla toimioilla leimikon ja tilanrajan väri, ja sininen tarkoitti lohkon rajaa.
Kun metsäfirmat rakensivat metsäsertifikaatin ja toivat sen puunhankintaan ja korjuun ohjeisiin, silloin voi muodostua eri merkityksiä nauhojen käytöstä Metsätehon mallista.
PMP:n leimikoiden pystymitta-aikakaudella 75-85 oli markkaus nauhojen väriskaala runsaimmillaan, jotta koko suunnittelu ja korjuuketju ymmärsi ja muisti niiden merkityksen olikin jo metsäkämpällä pidettävän kurssin paikka !
Käpysonnin palstalla on todennäköisesti käyty ottamassa otantaperusteisesti havaintoja. Kyseessä on voinut olla metsän inventoija, metsäkeskuksen tarkastaja, tai mikä tahansa taho, joka on otantaperusteisella tarkastelulla halunnut käydä katsomassa, miten on istutus toteutettu. Inventointipisteet pitää merkitä, jotta ne voi tarvittaessa joku toinenkin käydä samasta kohtaa tarkastamassa, jos tulee erimielisyyksiä.
Punaisella kuitunauhalla merkitään yleisesti leimikon raja. Kaksinkertaisella punaisella nauhalla merkitään tilan raja. Sinisellä nauhalla merkitään hakkuutavan muutos, esim kun avohakkuukuvio rajautuu väljennykseen. Oranssi on yleisesti ollut merkkaamassa ajouraa ja keltainen varastopaikkaa. Raidalliset (kasiväriset) nauhat merkitsevät yleisesti erityiskohteita, kuten säästöpuita.
Käytännössä kuitenkin nauhoja laitetaan tänä päivänä pääosin tilan rajoille ja leimikon rajoihin silloin, kun on oleellinen vaara siitä, että hakkuu voisi helposti vahingossa ulottua viereiselle kuviolle, esimerkiksi jos hakataan kahdesta vierekkäisestä päätehakkuukuusikkokuviosta vain toinen. Selviä puustosta erottuvia leimikonrajoja ja tilan sisällä olevien harvennuskuvioiden rajoja ei ole järkeä nauhoitella.
Voisimme suurempien sekaannuksen välttämiseksi merkata tienvarren poistettavat puut edellä ehdotetulla merkkaussuihkeella. Varmistan vielä asian metsäasiantuntijaltani, että ymmärrämme sitten merkinnät samaan tapaan – ettei motokuski luule että nämä ovat jotain erityisesti varottavia ja säästettäviä puita.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.