Jos myyjä ei ole myyjän ja seuran välisestä sopimuksesta koskaan kertonut eteenpäin vaikka paperissa on niin sovittu, niin se on sitten seuran ja myyjän asia selvitellä välejään, sillä myyjä on rikkonut sopimusta – ei ostaja, joka ei edes ole sopimuksen osapuoli.

Myyjän ja ostajan välinen selvitys, jos myyjä on pimittänyt tai valehdellut.

Lainhuutuo voi viedä pitkäänkin. Jää hakematta pitkäksi aikaa tai kokonaan.

Kukaanhan ei voi tietää mitä kauppaa tehdään jos myyjä ja ostaja asuvat kokonaan muuallapäin Suomea tai maailmaa. Sitä ei tiedä hevosmiesten tietotoimistokaan.

Hyvä konsti kaikin puolin on mennä kaupan jälkeen naapuritaloon tervehtimään. Olen se hullu joka osti tuon naapuripalstan. Silloin asiat alkavat menemään oikeille raiteille. Keskustellaan naapuruudesta ja mahdollisista yhteisistä asioista. Kutsutaan kahvittelemaan ja nostetaan kättä ohikulkiessa.

Olipa reilun tuntunen naapuri. 99% kahnauksista ja riidoista on jo ensitapaamisella sovittu.

Mene nyt ensimmäisenä sanomaan irti metsästysvuokrasopimus. Pääset hyvin riidan alkuun ja olet lopun ikääsi valvovan silmän alla tekemisistäsi… Tuoko naapuri montustaan sinulle moreenikuorman tulvan katkaiseman tien korjaamiseen vai tilaatko sen kirkonkylästä. Oma valinta…olet se mulkvisti…elä vaan omillasi. Meillä on totuttu naapuriapuun ja reiluuteen..

Taneli: ”

Tässä nähdään ero metsästäjien asenteissa ja toiminnoissa.

Suorittava pitää kynsin hampain kiinni laista ja kyttää, että jos irtisanomista ei määräajassa tule, niin vuokrasopimus jatkuu, oli isäntä mitä mieltä hyvänsä.

Meillä seura ja näköjään esimerkiksi seura, jonka alueelta Jees osti palstan, pyrkivät heti sopimukseen uuden omistajan kanssa neuvotellen.

Kummallakohan tavalla saa paremmin vuokrasopimuksia pitkän päälle?

Terveisin: Korpituvan Taneli”

-Toden totta. Eihän metsästysseurankaan toiminnan pitäisi olla mitään Vapaamuurarien touhun kaltaista salakähmäistä puuhastelua, vaan avoimet kortit pitää olla sekä että.

Poikkean joskus juttelemassa passimiehen kanssa, kun huomaan omilla seuduilla sellaisen olevan väijyssä.

Monasti on pantu liikenteelle varoitus, että jahti on käynnissä ja se on mielestäni hyvä muistaa, kun touhutaan alueilla, joilla voi liikkua ihan kuka tahansa.

Jopa silloin, kun tiedetään jonkun laittaneen palstansa myyntiin, voisi viuhahtaa hänen juttusillaan ja antaa vaikka jotain paperilla uutta omistajaa varten. Ainakin yhteystiedot ja mahdollisesti kutsu seurueeseen mukaan.

En ainakaan henk.koht. ole etämetsänomistajana paikallista metsästysseuraa mihinkään tarvinnut. Toki olisi ollut hienoa jos apuja joskus olisi esim. aitojen seurannassa ollut. Nyt on, sillä uusi seuran jahtipäällikkö joka minulle metsästysvuokrasopimuksen nyt uudisti voimaan pienen paussin jälkeen lupasi hiukan niitäkin jahdin kuluessa seurailla ja tarvittaessa hiukan parsiakkin. Ja uskon että ainakin ilmoittaa jos näin käy. On muuten motomiehiä ammatiltaan ja erittäin sosiaalinen, tosi mukava tapaus. Että onhan näitä suorittavia moneen lähtöön. Tämähän lähti pitkälti yli parisataa kilsaa ajelemaan lihaklönttejä jakamaan. Minä silloin kun näistä sovittiin ehdinkin itekseni hiukan miettiä että kuinkahan käy kun välimatkaa suoritusmaastoon on aika reippaasti. Ilta oli lähellä puoliysin uutisia kun meille asti kerkisi. Pakkasi harmittelemaan kun jäi vähän joka paikassa suustaan kiinni. Niinhän siinä vielä meilläkin tuppasi käydä ja aika myöhä varmasti oli ennenkuin takaisin pohjois-satakunnan maisemissaan oli. Keskellä viikkoa. eli aamulla taas moton puikkoihin.

wanha:”Varsinkin etämetsänomistajalle kontakti ja kaveruus metsästysseuran kans ja sitä kautta saatu naapuriapu on korvaamaton vastine verrattuna johonkin lihaköntsään tai rahaan”

Ehdotonta plussaa.