Meillä seura on ainakin omasta aloitteestaan pyrkinyt uusimaan sopimukset uuden omistajan nimiin, ei siinä mitään uuden omistajan irtisanomista ole odoteltu. Reiluahan se niin onkin, ei tule mitään sanaharkkaa ja epätietoisuutta sitten.

En ymmärrä ollenkaan tuota Harrastelijan teoretisointia, ettei kaikkista paloista kannata tehdä vuokrasopimusta, kun muutenkin saa tehdä sitä sun tätä. Tuollainen ajattelu on riidan siementen kylvöä. Meillä seura pyrkii tekemään jokaiselle pikku läntillekkin sopimuksen jos se vain on mahdollista. Näin vältetään suukopu asiasta. Toki muutama sellainenkin maanomistaja löytyy, joka ei sopimusta halua tehdä, kuka mistäkin syystä. Seura on ohjeistanut homman niin ettei lain suomiakaan mahdollisuuksia mennä vuokraamattomalle maalle käytetä, ihan sovun säilymisen vuoksi. Jos seura alkaisi riitelemään vuokraamattomien kanssa, niin ei niitä maita kyllä sitten koskaan saisi vuokrauksen piiriin.

Meilläkin on niin valtava määrä maanomistajia ettei sitä lihaa millään voi jakaa jokaiselle edes joka toinen vuosi. Kaatopaloista on luovuttu, kun ne tulivat lähes aina samoille ja jakoväli muiden suhteen vain pitenisi. Esim. minä saisin joka vuosi, jos kaatopaikan mukaan jaettaisiin.

Olen myös pyrkinyt tekemään metsästyksen mahdollisimman helpoksi. Metsäautotiet nyt on toki muutenkin tarvittu, mutta piennarteiden teossa on yhtenä pontimena ollut se että sais niitä hirviä sieltä pois muutenkin kuin kantamalla ja vetämällä.

Vaikka pidänkin huolta siitä että metsästys tilallani olisi mahdollisimman joustavaa ja ilmoittelen vielä havainnointinikin hirvestäjille, olen kuitenkin sitä mieltä että kun metsästys kerran on alunperin maanomistukseen liittyvä oikeus, sen luovuttaminen seuralle tulisi  olla vastikkeellista. Uskonkin, että jatkossa tuo vastikkeellisuus tulee korostumaan yleisemminkin.

Terveisin Korpituvan Taneli

Samaa mieltä Tanelin kanssa , että vastikkeellisuus todennäköisesti lisääntyy mutta hitaasti .

Meillä on ollut perinne sellainen että yksityiset maanomistajat jotka vastikeetta myöntää metsästysoikeuden saavat noin 5 kg lihapalan jos hirvi kaatuu heidän maalleen. Kaikille järjestetään sitten peijaiset jossa on ruoka ja tarvittavat virvokkeet mukana. Sinne tulevat yleensä maanomistajat lapsineen ja niiden perheet. Yhtiöiden ja MH:n maille kaatuneet hirvet eivät luonnollisestikkaan saa lihapalaa koska hehän perivät vuokran metsätysoikeudesta.

Eri seuroilla on paljon erilaisia käytäntöjä ja yleensä on hyvä jos maanomistus vaihtuu niin siitä ilmoitetaan edes jollekkin kyläläiselle niin kyllä se sana seuraankin kulkeutuu jos ei satu seuran yhteystietoja olevan. Seuroilla kuuluu olla ajantaiset vuokrasopimukset maista joten jaot ja omistajanvaihdokset on hyvä saada seuralle tiedoksi.

Vaikka lupia olisi annettu anomisista huolimatta vain viisi, ensimmäinen aikuinen ammuttu hirvi menee maansa vuokranneille. Silloin maanomistajat saavatenemmän kuin me metsätäjät. Hyvinä vuosina tietysti toisinpäin kun jaettavaa on yllinkyllin. Metsästävät maanvuokraajat ei ole tässä jaossa mukana.

Peijaisiin ja talkoisiin osallistuu muutkin kun vaan seuran jäsenet…paljon kyläläisetkin. On meillä tietysti muutama mulkvistikin jotka ovat jostain muusta syystä poikittain kyläläisiä vastaan kuin metsästys. Pieni kylä ja ainoa todella toimiva yhdistys. Ei tule ikävä etelän näköjään niin kateellisten porukoihin.

Seuran ympyröissä pyörii paljon muitakin kuin vaan maansavuokranneet ja metsästäjät. Kaikki kylällä vakituisesti asuvat pääsevät luonnollisesti jäseniksi ja pysyvät vaikka muuttaisivat.

Liha ja lihallinen ahneus ei täällä näyttele näköjään niin suurta osaa kuin siellä rintamailla

Ajo ei saa jatkua luvattomalla maalla, mutta toki ne saa kävellä jokamiehen oikeudella kenen maalla tahansa. Eli ajo pysäytetään rajalle ja siirrytään luvallisellemaalle, jossa järjestäydytään uudelleen ajoketjuksi. Näin se pitää tapahtua.