Mediatutkijaa vaivaa metsäkeskustelun Helsinki-keskeisyys: ”Tietoa on muuallakin Suomessa” – Suomenmaa.fi

Ote tuosta Ranen linkistä:

”

Keskittymisen lisäksi kotimaassa tapahtunut suuri muutos on puoluelehdistön kutistuminen. Aiemmin maakunnissa oli puoluesidonnaisia lehtiä, nykyään puolueilla on vain pää-äänenkannattajansa.

– Kun ei ole enää yhteiskunnallisia näkökulmia esille tuovia lehtiä, asettaa se lisävaadetta Helsingin Sanomien kaltaisille voimakkaille viestimille pyrkiä olemaan neutraali. Näin se ei kuitenkaan mene käytännössä, sillä kyse on kaupallisista, rahaa tekevistä lehdistä.

– Se ainakin on varmaa, että poliittisen keskustelun sisältö on radikaalisti muuttunut, kun puoluesidonnaiset lehdet ovat kadonneet, Wiio toteaa.

Tämä johtaa siihen, että vahvasti perustellut poliittiset näkemykset jäävät helposti suurelta yleisöltä näkemättä. Ei ole foorumia, jolla keskustelua voisi käydä syvällisemmin.

Koska kyse on etenkin alueellisten puoluesidonnaisten lehtien katoamisesta tai muuttumisesta sitoutumattomiksi, alueellinen keskustelu kärsii voimakkaasti.

– Ei ole alustaa, jolla keskustella syvällisesti vaikkapa Itä-Suomen tai Pohjois-Suomen tilanteesta, Tampereen alueesta tai mistä vaan.

– Nyt uutiset ovat yhdessä laarissa, josta niitä sitten nostetaan, Wiio kuvaa.

Poliittisista lehdistä myös haettiin tietoa siitä, mitä mieltä se ja se taho oli tästä ja tästä asiasta.”

Ratkaisu: paikallislehdissä (printti ja verkko) voidaan ja pitää käsitellä paikallispolitiikkaa, valtakunnan lehdissä valtakunnan politiikkaa. Lisäksi on tietenkin olemassa some, jossa voidaan käydä pitkää, laajaa ja syvällistäkin keskusteltua, kuten tällä meidän palstalla on osoitettu.

Ei vaan bd-sopimuksen (Montrealin sopimuksen) tavoite on suojella 30 prosenttia maa- ja vesialueista josta kolmannes (10 prosenttia) tiukasti. Sattui vaan lapsus suorassa TV lähetyksessä kuten helposti käy. Pitkon ajatukset saattavat olla jo tulevassa äitiyslomassa.

Tavoite on maakohtainen ja taitaa olla myös luontotyyppi- ja aluekohtainen ts. suuralueiden jaolla (tunturit, saaristo ja muut rannat, metsät, suot, kulttuuriympäristöt, vesistöt) on jokaisella omat tavoitteet. Natura 2000 -kehikko ja luontotyyppien uhanalaisarviointi tarjoavat puitteet työlle. Ennallistamissuunnitelma toteuttaa tästä varmaan ison osan.

Jos joku EU:ssa väittää että Suomessa ei ole tehty mitään niin ainakin nämä voi mainita sekä sen että esimerkiksi metsistä on jo neljännes puuntuotannon ulkopuolella.

Iso osa metsänomistajista on nykyään monitavoitteisia mutta puuntuotantoa painottaviakin on edelleen paljon. Paljon paremmin ja paljon enemmän muutoksia hyväksytään, mikäli toimet perustuvat vapaaehtoisuuteen ja suuremmat taloudelliset menetykset korvataan. Esimerkiksi Luonnonperintösäätiön toiminta on nykyisin aika laajaa ja hyvä niin.

Hesaria lukiessa tulee käsitys, että museointi on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Metsät (luonto) pitäisi museoida ja museoiden sulkemisesta ja rahoitusleikkauksista raportoidaan monta päivää aukeaman jutuilla??? Rahat pois tuottavasta toiminnasta tai alkutuotannosta (Ruokavirasto irtisanoo kymmeniä, Metsäkeskus irtisanoi kymmeniä) on pikku-uutinen jossain marginaalissa.