Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Jätkä: ” Jos paperia valmistetaan esim kuusesta ja kuidutus tehdään hiertämällä / hiomalla, ei lylyllä ole sen kummempaa merkitystä kuin kuusen oksillakaan.
Sensijaan, jos keitetään sellua, jää aika helposti lylypuun hakelastut ehjiksi, vaikka tavallinen puu on jo liuennut. silloin se täytyy seuloa pois ja siitä on tehty ns. oksamassaa.”
Kyllä se lyly ja kuusenoksa huonompaa hioketta tuottaa kuin suora puu. Paras hiomopuu on suoraa, oksat pieniä ja niitä on vähän ja mieluummin aika nopeakasvuista että ei ole paljon sitä tummempaa ”kesäpuuta”. 50-luvun alkupuolella kuulemma vielä hiomoissa porattiin oksiakin pois puusta ennen hiontaa.
Sellunkeitossa tapahtuu juuri kuten Jätkä sanoo. Jos sitten lylylastut kuitenkin osittain keittääntyvät, mutta massa jää raakaksi, saattaa se pahimmillaan aiheuttaa paperin käyristymää kopiokone- ja laserkäytössä kuumennuksen jälkeen.
Eli kyky on haitallista tai ainakin huomioitava seikka siinäkin. Meillä on osa metsää jossa vanhat kuuset ovat juurien varassa ilmassa kuin jakkarat . Männyt pysyvät paremmin maassa . Nuo jakkarakuudet kasvattavat sitä lylyä. Hirsiib ei niitä kannata laittaa ja lautaan on porattava reikä jotta voi naulata muuten halkeaa. Suksi puuna hyvä kun kärjen vaan saa väännettyä jotenkin höyryn kanssa. Koskahan tuokin ongelma tulee puukaupan kriteereihin mukaan. Lienee jo suunnitelmissa, sillä sadaan taas kuutiohinta alas.
Sahatukkien suoruusvaatimuksessahan tuo lyly on jo tavallaan mukana. pienet loivat mutkat eivät niin rajusti sahatavaran saantoa vielä pienentäisi, mutta kun se mutka tuo aina sen lylyn puuhun. niinpä suoruus on se ensiarvoinen tekijä tukissa.
Raamilla sahatessa sai kaartamalla täyden hyödyn kunhan pelkkaus oli tehty oikein. Tavarasta tuli täydellistä kun samalla poistui lylyn vaikutus. Nykyään en tiedä miten on. Kuusi on hyvä puu sen suhteen että kallistuttuaan oikenee kerta korjauksella. Mänty luikertelee ikuisesti, mänty korjaa aina liikaa. Mäntyä sahattaessa raami oli hyvä kun vääryys ei haitannut mutta isännältä sai vääryyden nimissä hinnasta pois. Tyvihän on yleensä selkäpuolelta lähes aina suora kun on suhteessa kartiokkaampi kuin muut tukit. Tyvi leko yleensä joutuu toisarvoiseen käyttöön vaikka on vahvinta osaa puussa. Pyörösahalinjalla on vauhti niin hirmuinen ettei siinä paljon mitkään virheet vaikuta ja tukki niin pientä ettei siitä oikein mitään tule. Tosin mitään ei hukata kaikki käytetään. Nuori mänty on kesken kehittynyttä ja puu sisältää ravinteita ja on herkkä pilaantumaan ja lahoamaan nykyään mänty ei ehdi honka asteelle ja se on vahinko. Punainen honkanen puu on sitä mitä pitääkin, arvo puu.
Raami – ja vannesaha mahdollistavat lengon sahaamisen sydämen mukaan. Kun terä on vain 14 senttiä leveä, se ei panttaa lylyssäkään.
Keskittävää sahausta ei toki kaikilla sahoilla tehdä, vaikka tukin ohjaus jakosahassa tapahtuisikin nopeasti ja automaattisesti, jos sellaiset laitteet olisi.
Naula kyllä uppoaa ilman hankaluuksia lylyiseenkin puuhun, jos on käytössä naulain.
K-raudan puutavaraosastolta olin hakemassa 50×125 – soiroa. Oli sellaisia kempuroita, että en huolinut. Osti 50×100:sta 50% enemmän, kun ne olivat aivan suoria.
Puu ei nouse maasta, vaan maa painuu puiden ympäriltä. Yleensä turvemailla. Turvemailla isoistakaan mäntyrungoista ei saa kunnollisia – suoria lankkuja ja soiroja, koska puut kallistelevat vähän joka suuntaan.
Itehhän tuo vastasi huoleensa. Kyllä kierrätys asian hoitaa aivan kelpoisasti ja tavaraahan on jo valtavat määrät aiemminkin romutettu. Hetken aikaa louhinta lisääntyy mutta tasaantuu kierrätysjakeiden palauduttua käyttöön.
Vaikka bensasyöpöistä avolava-autoistaan ollaan USA:ssa siirtymässä kohti ilmastoystävällisempiä ja vähemmän kuluttavia autoja, ei autokannan polttoaineenkulutus ole vähentynyt juuri lainkaan vuoden 2008 tasosta. Tämä johtuu lisääntyneestä autojen kokonaismäärästä. Liikenteessä oleva auto kulutti Yhdysvalloissa vuonna 2008 keskimäärin 10,8 litraa sadalla kilometrillä, ja vuonna 2017 10,5 l. Sama ilmiö koskee myös Suomen liikenteen kokonaispäästöjä: Mikäli vanhat autot eivät vaihdu uusiin, vaan niiden kokonaismäärä liikenteessä lisääntyy, lisääntyvät myös päästöt.
Kauppalehti
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään