Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Meillä on palstalla ollut niin henkevää että annan vihiä. Kun näette puhelinmaston viereen ajavan auton niin menkää ihmeessä kysymään niitä ylijäämä akkuja. Akut vaihdetaan määrä ajoin oli ne olleet käytössä tai ei. Niitä liikkuu markkinoilla ihan pilkka hintaan. Ei kannata netissä kuitenkaan kysellä , saattaa puhelimet pimetä. Ovat parhaista parempia mitä olen kuullut. Mäsäksi ne kuitenkin hakataan.
Ei varmasti hakata vaan menevät ihan lailliseen kierrätykseen kuten lähes kaikki suomessa romuakuiksi luokiteltavat menee. On sekavaa mutta olkoon kun ei käsitä niin ei käsitä.
Kyllä ne hakataan , kuoret pitää poistaa ja nämä keräilijät pirstovat akut palasiksi. Juuri eräs kerääjä kertoi että hänellä on näistä iso työ. Kaikissa metalleissa on puhtaus A/O , Romuraudassakin. Haponkestävävissä on nikkelin määrä hyvin tarkkaa , eikä kobolttiakaan voi olla mitä sattuu. Materiaaleja pitää voida hyödyntää jatkossa , jos hiili raudassa nousee liian korkealle niin sitkeys häviää ja raudasta tulee lämpökarkenevaa. Kaikella on tarkoituksensa ja paikkansa.
Vielä on pahasti epäselvää se Remien sähkönsiirtomatka. Jos kokonaismatka on vain alle kaksikymmentä metriä (mitä en kyllä ikinä usko), niin silti siirtlinjan omistajalla on oikeus periä siirtomaksua. Tosin noin lyhyen pätkän voi toki kannattaa rakentaa omin kustannuksin. Silloin ei tarvitse sähkönsiirrosta maksaa latiakaan.
Siirtoyhtiö omistaa linjan liitospisteeseen , siihen he laittavat tuon peltipömpelin , ei metriäkään pidemmälle ei vaikka maksaisi. Kenelläkään ei ole oikeutta mennä kaivamaan toisen maalle kolmannen osapuolen , tässä tapauksessa sähkön toimittajan kaapelia. Jos jollain ilveellä kaivaa ja laittaa siihen kaapelin niin sähkön toimittaja kaivaa oman kaapelin siihen ja kytkee virran peltipömpeliin. Jos kiinteistön kaapeli ei ole ole siinä valmiina kun he laittavat oman kaapelin, joutuvat he tulemaan uudelleen ja se taas maksaa erikseen.Työjako on aivan selkeä ja tinkimätön. Minulla on yksi muuntaja omalla maalla ja liitospiste on silloin muuntaja. siitä on kolmanteen talooni 150m .
Ei taida Remiellä olla teräksenvalmistusprosessista tiedossa, kuin alkeet. Tottakai lopputuotteen hiilipitoisuus ja haponkestävän- ja ruostumattomanteräksen lisäainepitoisuudet pitää olla tarkalleen oikea. Ei se kuitenkaan tarvitse olla siihen käytettävän romuraudan pitoisuudet. Konvertterissa olevasta sulasta otetaan näyte ja analysoidaan pitoisuudet. Tämän jälkeen siihen annostellaan seosaineita, jolloin saadaan haluttua terästyyppiä. Liika hiilipitoisuus poltetaan hapen avulla haluttuun arvoon.
Niin kysymys oli akuista ja niiden rikkomisesta. Ei metalurgiasta. En keskustele ammattiasioista vapaa-ajalla, on niin pitkä aihe, jos menemme metsään niin ollaan enemmän palstan aiheessa.
Akkujen kierrättämisestä kysyisin Jeessiltä: Miten sinä olet kuvitellut romuakkujen kierrättämisen toteutuvan?
Minusta akkuja ja kananmunia voisi verrata toisiinsa ainakin kierrätyksen osalta. Kummassakaan ei voi sisältöä käyttää hyödyksi, ellei kuorta riko.
Aivan varmasti akut murskataan, mitä pienemmiksi jakeiksi, sen parempi. Kuinkahan Jeessi kuvittelee esim lyijyakuista otettavan lyijyn talteen ilman kuorien murskaamista?
Jeessi taitaa tarkoittaa kierrätyksellä sitä, että romuakkuja kärrätään paikasta toiseen maailman tappiin asti?
Remie: Miten sähköyhtiö saa sähköt siihen peltipömpeliin, ellei sillä ole voimalaitos rakennettuna siihen, jolloin sähkönsiirtokustannuksia ole syntynyt?
Epäilen, että ”Sähköyhtiö” on vain jakeluyhtiö, joka myy jossain kaukana jonkun ihan muun yhtiön tuottamaa sähköä. Joka tapauksessa jakeluyhtiölle on syntynyt kustannuksia sähkönsiirrosta jopa useiden satojen kilometrien päästä.
Jonkunhan ne kustannukset on maksettava – eikös juu? Kuluttaja ne aina maksaa – jopa siinäkin tapauksessa, että kulutus on vähäinen taikka nolla.
Monella näyttää olevan sellainen logookka, että esim autosta ei tarvitse maksaa käyttömaksuja ja vakuutuksia / veroja niiltä päiviltä, kun sillä ei ajeta. Auton seisominen pihassa maksaa jopa muutaman euron joka päivältä, jolloin se on käyttövalmiudessa – ajetaan sillä tai ei. Miten sähkön käyttö eroaa tuosta – en tajua.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään