Ei USA ole koskaan sotavoiman käyttöä arkaillut. USA:lla ei ole pysyviä ystäviä on vain intressejä, sanoi eräs ameriikan herra aikanaan

Isoilla herroilla on nyt kaikilla omat aluetavoitteensa. Niin kiinalla, venäjällä kuin USA:lla. Jos nämä herrat sopii että jokainen saa omansa niin EU ei voi yhtään mitään. Ja muita maailman maita ei edes kiinnosta.

Niin, kyllähän ihmisillä on lapsellisen väärä käsitys maailmanpolitiikasta. Viime kädessä ainoa oikeus jolla ratkaistaan asiat,  on vahvemman oikeus, kaikki muu on armoa. Isot pelurit viis veisaavat pienten maiden piipityksistä, koska niiden ei tarvitse.

Isot pelurit eli isot valtiot ratkaisevat keskenään kuka saa tehdä ja mitä saa tehdä, ne ratkaisevat kiistat joko neuvotteluilla tai sodalla, joko kauppasodalla tai aseellisella sodalla. Ei isojen maiden tarvi välittää myöskään  sopimuksista niin kauan, kun sopimusten rikkominen ei aiheuta niille itselleen haittaa.

Toisaalta isojen maiden välillä vallitsee nyt sellainen kauhun tasapaino, ettei ne kovin herkästi kuitenkaan lähde keskenään sotimaan, koska hävittävää on enemmän kuin voitettavaa.

Olen eri mieltä Kehvelin kanssa: isänmaallista on esimerkiksi Ukrainan tukeminen rauhaan saakka. Juuri sen estää EU:n sisäinen eripura. On muutama venäläisten vaikutukselle altis jäsen (etunenässä Unkari ja Slovakia) ja näitä on tulossa lisää äärioikeiston kannatuksen noustessa. EU:n pitää alkaa toimia kuin iso liittovaltio; ei USA:ssakaan kai yksittäisellä osavaltiolla ole veto-oikeutta ulkopolitiikassa.

EU tukee venäjän pelossaan sellaista Ukrainaa jota ei ole olemassakaan. Ukrainan hallinnon kannatus on romahtanut eikä rintamalle löydy enää halukkaita lähtijöitä. Parempi rauha olisi ollut saatavissa keväällä 2022 mutta Britannia esti venäjävihoissaan sen. Nyt on tullu pitkät kumpurivit ja kädettömiä ja jalattomia maa täynnä