Mitähän minä Konsta sinulta katehdin, sitä etäyhteyttäkö? Tuon saman akan kanssa on tullut asuttua saman katon alla kohta 40 vuotta, aivan kuuloetäisyydellä. Olen vanhanaikainen, mutta minusta se on mukavampi kuin etäsuhde. Tosin ajoittain varmaan rasittavampi. Kun toisen ääni nousee falsettiin, etäyhteydessä voi aina yhteyden katkaista ja kuitata, että on huono kenttä. Minä joudun siirtymään pannuhuoneelle. Siihen aikaan, kun sitä vikittelin, ei ollut Kinderiä, ei tekstiviestejä eikä etäyhteyssuhteita. Jos ei saanut suuntansa auki, sai olla ilman.

”Onkohan niin, että meissä lähes jokaisessa palstalaisessa asuukin pieni Danny!”

Onneksi ei kaikissa.

Nyt meni oudoksi. Konsta tietää, että minä katehdin häntä, mutta ei tiedä mistä minä katehdin. Olen kertonut omasta suhteestani totuuksia, enkä mielestäni kovin negatiiviseen sävyyn. Arvelletko, että katehdin siitä, että sinulla on tietokoneen näytöllä nuori nainen? En ole koskaan sellaista suhdetta kokeillut, mutta arvelen, että siihen ei paljon miestä tarvita, rahaa tosin saattaa mennä.

Nostokoukulla on mielestäni asenne kohdallaan. Kyllä se peitto päällä pysyy jo aika rauhallisessa kanssakäymisessä eikä siitä enää sen suurempaa ongelmaa edes tee. Minun isä oli äitiä kymmenen vuotta vanhempi eikä se tuntunut kovin ongelmalliselta heidänkään elämä maaseudulla pientilalla aikanaan. Kun isä kuoli seitenkymppisenä innostui nuorempi vielä eläkeläisrientoihin ja löysi sieltä vähäksi aikaa kumppanin. Muutaman vuoden juttu ja palasi kotikonnuille. Hän elikin vielä pitkään eli yli ysikymppiseksi.

Ymmärrän kyllä kadehtijoita. Ei se elämä ole helppoa vanhan kitisevän rouvan kanssa, jonka alushsme ei enää ole hampaissa. Tekohampaat, kun on lasissa.