Minä olen vielä nuorempi luin AJ, mutta olen nähnyt nykyisen kehityksen. Tuottavan työn tekijät, kuten opettajat, vähenee. Tai ainakin heidän käyttämästä ajasta tuottavaan työhön käytetty määrä vähenee. Muuten tehtävien määrä kasvaa eli kaikenlainen kohina lisääntyy. Tämä tietysti kasvattaa kustannuksia.

Julkinen sektori voi vähentää työntekijöitä, mutta samalla osa töistä teetetään konsulteilla. Itse olen mukana hankkeessa, jossa tilaajan puolella on enemmän raportointia ja seurantaa harjoittavia konsultteja kuin toimittajalla toimihenkilöitä. Tämä heijastuu myös siihen, että hankkeen organisointi on vaikeaa. Kaikilla on omat intressinsä, konsulteilla tietysti etenkin omasta laskutuksesta huolehtiminen. Kun näiden sopimus ei ole kiinteähintainen kuten toimittajalla, tarve palavereiden, katselmusten yms. järjestämiseen ja niihin osallistumiseen on kova. Etätyön hienouksiin kuuluu myös se, että palavereissa voi hoitaa muita hommia tai lukea iltapäivälehteä samalla, kun tuntiveloitus juoksee.

Konsulttiarmeijaan perustuvan järjestelmän hienouksiin kuuluu myös vastuun häivyttäminen. Aina löytyy pakoreitti, kun jonkun toisen vastuualueelta ei ole saatu jotain lähtötietoa. Tällöin maksaja löytyy hankkeen rahoittajasta. Lopputuloksen voi lukea lehdistä, jossa kerrotaan aikataulun ja budjetin ”tarkentumisesta” kesken hankkeen.

Nykyistä pöhöttynyttä virkamieskuntaa ja esim. legioonaa eduskunta- ym. muita avustajia perustellaan asioiden monimutkaisuudella. Onhan ne monimutkaisia kun vartavasten tehdään yksinkertaisestakin asiasta monimutkainen. EU direktiivien työllistämät virkamiehet vielä oma lukunsa ja määräänsä taida kukaan tietää.

Kuntapuolella ihmetyttää johtajien palkat. Puolet alaisista lähti hyvinvointialueille, mutta kuntajohtajien palkat vain nousee. Omituista – työ vähenee ja palkka nousee. Rahaa siis on.

Kouluissakin opetusryhmät (n 20) ovat niin suuria, että opettaja uupuvat. Yhteiskoulussa 1960 -luvulla mun luokalla oli 44 oppilasta. Hyvin pärjättiin koulussa ja myöhemmin työurilla. Ehkä taustalla vaikutti kotikasvatus. Myös maalaiskylien yhteisöllisyys oli toista luokkaa kuin nykyään suuremmissa taajamissa.

”Junissa urkkijat, samoin rintamajoukoissa ”valistusupseerit” = politrukit raportoimassa toisinajattelijoista”

Tämä on sitä ryssän todellisuutta…

Keväällä käytin pojantytärtä terveyskeskuksessa, kun oli käsi vähän vääntynyt keinussa pelleillessä. Omana kouluaikana hoidoksi olisi riittänyt toteamus” no se on kovempi siitä kohtaa ensikerralla”, mutta kun koulusta tilasivat ajan, niin oli mentävä ettei tullut ilmoitusta lastensuojeluun. Ilmoittautumisessa meni 25 minuuttia, kun naputeltiin tietoja tietokantaan, vartin odottelu ja sitten röntgeniin. 20 minuuttia meni siinäkin, kun tietoja taas laitettiin digijärjestelmään. Kuvaus kesti 5 minuuttia, samoin lääkärin diagnoosi kuvista, pyöräytti kerran kättä ranteesta ja käski ottaa särkylääkettä tarvittaessa. Kaikkea se digitalisaatio teetättää ja aikaa menee aivan hukkaan.