Monesti unohtuu, että maanmuokkauksella on muitakin tavoitteita, kuin vain se, että taimelle on hyvä istutuspaikka. Kun kivennäismaata muokataan, maan lämpötalous paranee, maa kuohkeutuu ja ravinteita vapautuu paremmin puiden (ja muiden kasvien) hyödynnettäväksi. Valitettavasti liian voimakkaalla muokkauksella toki aiheutetaan myös ravinnehuuhtoimaa, mutta jos pidetään kohtuus mielessä, niin enemmän tehdään hyötyä puuston kasvulle, kuin haittaa ympäristölle.

Muualta tuodusta maasta ei kannata alkaa muokkaamattomalle aukolle istutupaikkoja rakentelemaan, niistä ei synny muuta kuin kuivaneita maanökkösiä, puhumattakaan valtavasta kustannuksesta mikä maan kuljettamisesta metsään seuraa.

Maanmuokkausta ja sen vaikutusta metsien uudistamiseen on tutkittu aivan älyttömästi ja tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että maanmuokkaus parantaa puiden kasvua oleellisesti, verrattuna siihen, että taimet istutettaisiin muokkaamattomaan maahan. On kuitenkin järkevää valita muokkausmenetelmä aina uudistettavan kohteen mukaan. Yhtä muokkausmenetelmää, joka on paras joka paikassa ei ole olemassa. Mätästävistä menetelmistä, laikku-, kääntö- ja naveromätästys ovat jokainen päteviä menetelmiä niille sopivissa kohteissa, aivan kuten äestys, tai vaikka ihan kevyt ”jyrsintä” niille sopivissa kohteissa.