Savikoille olisi hyvä tuoda hiekkaa ja sotkea siitä istutuspaikat. Mutta sitä pitäisi olla paljon jotta vaikutus olisi riittävä. Maan ilmavuus lisääntyisi ja siinä samalla veden imeytyminen ja lämpöolot.

Hiekan sotkeminen saveen tarkoittaisi mättään laadun parantumista. Entä kun juuret toisena kesänä levittäytyy mättään ulkopuolelle savimaahan?

Ulkopuolisen materiaalin tuonti aukkoon kuulostaa tosiaan massojen määrän takia kannattamattomalta. Pitäisi olla jotain uretaanin tyyppistä paisuvaa, joka kulkee pienessä tilassa. Mutta kemikaaleja ei metsään tämän takia pidä tuoda.

Voisikohan kakkumenetelmästä olla jotain iloa kivisenpuoleisilla mailla? Oma miettimisensä myös siitä, että voiko olla niin, että ”kakkuainetta” pursotetaan vain osaan istutuskohdista eli niihin, joista ei muuten tule hyviä. Maa-aineksen saanti tuskin on ongelma, onhan meillä turvesoita ja hiekkakuoppia vaikka kuinka paljon. Luultavasti tosin seosta pitää säätää valitun puulajin ja kasvupaikan mukaan.

Hakkuutähteen murskaus voisi olla jännä juttu, ainakin aukolla olisi sen jälkeen mukavampi kävellä 😀 Mutta miten menee, että jos sitä hakkuutähteistä syntynyttä haketta käyttäisi katteena, niin tuleeko jotain tuholaisia, tauteja, tms?

Kuten huomaamme, niin kun yritetään säästää euroa, saadaankin  kahden euron kustannus eli tähän  monimutkaiseen menetelmään  verrattuna tuo varhaisperkaus, jonka tarvetta yritetään poistaa, onkin varsin yksinkertainen ja halpa menetelmä taimen kasvun auttamisessa.

Ei varhaisperkaustarve taida tässä poistua, kun vesakkoa ja siemensyntyistä tainta syntyy muokkaamattomalle mättäiden välialueellekin. Jos sen jättää tekemättä, taimikonhoito käy varsin kalliiksi, ja mänty on jo kenties ehtinyt kärsiä varjostuksesta ja hirvien vioituksesta.