Kapillaarihan se. Oli kuiva kausi mikä hyvänsä, mutta kun kosteus pääsee nousemaan katkoitta ylös, ei kuiva. Niin se nousee äestetyn ”ketunmulta” – kankaan liikuttamattoman maan rajaan.

Minä teetän muokkaukset maaperän mukaan. Kun syksyllä muokataan ja keväällä tai kesällä istutetaan, ei kristallipallo vielä kerro säätilaa. Mutta kun viime kesän istutuksista taimilla on jo juuret perusmaassa, ei taimet enää samalla tavalla kärsi mättäiden kuivuudesta. Ylipäätään kesä oli poikkeuksellinen, kun pohjavesikin oli valmiiksi alhaalla. Ensi keväänä ei ole, joten kuivuuskaan ei samalla tavalla tule vaivaamaan. Tiedä, vaikka sateet jatkuisivat ja tuoreellakin kankaalla tulee mietintään ojitusmätästys.

Kuivana kesänä 2018 kääntömätästys Saarijärvellä onnistui täydellisesti.  Apuna oli lisäksi se, että huolellinen istuttaja kasteli paakut mahdollisimman märiksi.

Mielestäni kääntömätästys on normaaleilla mailla täysin ylivoimainen laikkumätykseen verrattuna.  Etuna siis pienempi kuivumisriski, piemempi pasljastut maa, jolloin vähemmän pusikoitumista  ja se, ettei jää kuoppia, jotka hankaloittavat perkaajan työtä.

Kääntömätästys vaatii sopivan kauhan ja huolellisen tekijän, mutta muutaman vuoden jälkeen ei työstä ole muuta näkyvissä kuin hyvin kasvavat taimet.

Heinittyvillä mailla pidän myös etuna sitä, että taimi saa kohouman takia hiukan etumatkaa. Toinen tärkeä asia on se, että kohouman takia taimi löytyy heinikosta helpommin kuin tasaiselta maalta. Näin heinäys/varhaisperkaus (miten tällaista alkuvaiheen työtä haluaakaan nimittää) helpottuu kuoppaisesta maaperästä huolimatta. Toisaalta kun mustikan määrästä ollaan huolissaan, kääntömätästetty ala ehkä toipuu paremmin. Jos näin on, sekin on syytä ottaa huomioon menetelmien valinnassa.

Ei se mitään kuole kun kastelet kunnolla ja vielä viimeisen kerran kun nostat istutusvakkaan. Viime ja edelliskesäiset taimet menesty hyvin.

Kuusentaimi on hyvä selvityjä.